Turkki

Nyt on sitten meidänkin ensimmäinen reenileiri Pohjoismaiden ulkopuolella, Turkissa, ohi. Maastot Turkissa olivat hienot ja vaihtelevat, ja kartat hyvin tehtyjä. Leirillä pääpaino oli suunnistuksessa. Suunnistukseksi sitä metsässä juoksemista voi kutsua aivan liian harvoin, tein virheitä ihan laittoman paljon, varsinkin kisoissa. 4 kisaa ja pummeja yli 35 minuuttia, kertoo ihan riittävästi. Juoksu kuitenkin oli ihan hyvää koko viikon, itse asiassa fyysinen vire vain parani leiripäivien edetessä. Kokonaisuudessaan leiri oli onnistunut. Mahdollisuudet hyviin harjoituksiin olivat olemassa, mutta en itse tehnyt niistä niin hyviä, kuin olisi ollut mahdollista. Kannatti kuitenkin lähteä, kyllä sentään muutaman onnistuneen suorituksen tein, ja onhan kesän tärkeimpiin kisoihin vielä paljon aikaa. Virheistä oppii, niinhän sitä sanotaan. ( 10 vuotta ollaan suunnistettu kilpaa ja koitettu virheistä oppia... D: )

Ensimmäisenä leiripäivänä teimme kaksi suunnistusharjoitusta. Ensimmäinen hienossa mäkimaastossa ja toinen helppokulkuisessa rantamaastossa. Harjoitukset mentiin rauhallisella vauhdilla, ja siksi suunnistus pysyi hyvin kasassa. Rantamaaston kartta oli valitettavasti hieman vanhentunut, mutta ihan hyvin sillä kuitenkin selvisi. Toisena päivänä vuorossa oli kilpailu. (jota ei kuitenkaan menty kisavauhdilla) Suunnistus oli kohtuullista, lukuun ottamatta yhtä 2 min virhettä ja muutamaa pienempää rastinottovirhettä.

Toinen kisapäivä, ehkä parhaassa maastossa, jossa olen ikinä suunnistanut, meni aivan penkin alle. Kun virheitä tein lähes 20 minuuttia, on kisasta vaikea löytää mitään positiivista. Juoksin liian kovaa tämän hetken taitotasooni nähden. Sama ongelma kuin viime vuonna: jaksan juosta, mutta ohi rasteista. Maasto oli todellakin mieleeni, paljon mäkiä (jotka kuitenkin pystyi juosta ylös) ja enimmäkseen hyvä näkyväisyys. Kolmas kisapäivä mentiin taas vähän rauhallisemmalla vauhdilla. Ohjelmassa pitkä matka 10,9km. Virheitä tein vähemmän kuin edellisenä päivänä (ei vaikeeta) , mutta noin 10 minuuttia hakemista on aivan liikaa missä vain kisassa. Maasto oli tasaista, kivikkopohjaista, ja näkyväisyys oli hyvä. Neljäs kisa oli sprintti. Rata oli kohtuullisen helppo, mutta silti onnistuin pummaamaan. Juoksin rappusten ohi, pois kartalta, seurauksena lähes 1,5min pummi. Lisäksi tein kaksi 20 sekunnin virhettä. Juoksu kulki (tässäkin kisassa) hyvin.

Loput reenipäivät koostuivat suunnistusharjoituksista kisakartoilla ja pidemmästä vaelluksesta. Vaelluksella olimme kauan, mutta matkaa ei paljoa tullut. Johtunee suurista korkeuseroista ja pienimuotoisesta eksymisestä polulta. Maisemat reitillä olivat kuitenkin piikkipuskien läpi seikkailun arvoisia, ja olihan seura hyvää!

Onnistunut leiri siis pummailusta huolimatta takana. Vammoja ei tullut, pysyimme terveinä, ja matkaseurasta ei voi valittaa. Maastot olivat aivan loistavat (enpä olekaan vielä kertaakaan sanonut)  ja menisimme kyllä mielellämme uudestaankin Turkkiin suunnistamaan! Nyt kuitenkin takaisin Suomessa, ja onhan se ihan kiva. Reissussa ehti tulla ikävä Suomen raikasta ilmaa, Turkin ilmassa ei liikaa kehumista ole. Hiihtämäänkin oli kiva päästä pitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon) , kävimme tänään pidemmän rauhallisen hiihtolenkin. Hiihto sujui hyvin, ja keli oli loistava. Eipä siitä reenistä ole mitään huonoa sanottavaa.



Loppulomaksi ei suurempia suunnitelmia ole, reenaamista, lepäämistä ja luultavasti vähän läksyjä. Satu kilpailee viikonloppuna hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskilpailuissa, itse en ole mukana.