Jep, kisakausi on siis (kotimaassa) avattu. Ja voin sanoa, että olen jo vähän kaivannut kisoja. Aina kauden lopussa tekee vain mieli harjoitella, kun kisoja on tullut niin paljon, mutta sitten kisakauden lähestyessä haluaisi vain metsään juoksemaan. (Niin, pelkkää metsässä juoksemista se mulla usein on, kauden alussa ainakin) Tänä(kin) vuonna avasimme kauden Rauman kevätkansallisissa. Mäkiä ei maastossa juurikaan ollut, laakeita kallioita (ja paikoitellen risukkoakin) senkin edestä. Ratojen loppuosassa myös polut ja pururadat halkoivat maastoa.
Olin siis ilmoittautunut D21A-sarjaan. Halusin saada mahdollisimman hyvän radan, kun kerran Raumalle asti lähdimme. Matka oli pitkä matka, tällä kertaa 7,8km. Maasto oli siis melko nopeakulkuista, aikaa minulla kului reilu tunti. Olin päättänyt ennen kisaa meneväni aivan suunnistus edellä, ja kiristäväni sitten vauhtia, jos suunnistus alkaisi sujua. Hyvä, että oli suunnitelma, vielä kun sen toteuttaisikin. Ensimmäiset kolme rastiväliä menivät sählätessä. Noista väleistä kaksi olivat yli 1,5km, joten reitinvalinta piti tehdä huolella. Minulla oli liian kiire, juoksin siksakkia rastiviivan molemmilla puolilla juurikin noilla pitkillä väleillä. Kakkosväli sen sijaan oli todella lyhyt (alle minuutti), mutta minä lähdin erittäin huolimattomasti, ja etsin rastia lähes kolme minuuttia. Kolmannella rastilla rauhoituin, ja siitä eteenpäin suunnistus sujui, ei nyt hyvin, mutta kohtuullisesti. Ainakin enimmäkseen, kyllä tein vielä muutaman pienen koukun. Ei siis mikään huippusuoritus, mutta ei myöskään katastrofi. Paljon jäi parannettavaa, mutta kyllä hyviäkin asioita suorituksesta löytyi.
Mutta ettei menisi vain minun suunnistuksesta puhumiseksi, niin täytyy muistaa, että olihan Satukin kisaamassa. Alku oli mennyt tosi hyvin, pellon ylityksen jälkeen olivat ongelmat alkaneet. Satun kompassi meni rikki, ja sitten vähän suunnistus sekosi. Loppuradalla Satu teki muutaman minuutin virheen, juuri tuolla kallioalueella olisi kompassista ollut (minulle ainakin) apua. Joka tapauksessa Satu voitti D18-sarjan, joten ei Satulla huono kaudenavaus ollut!
Huomenna suuntaamme taas Vöyrille. Ei mitään ihmeellisiä suunnitelmia, mutta harjoittelua ja kouluahan arkiviikot tarkoittavat.
Olin siis ilmoittautunut D21A-sarjaan. Halusin saada mahdollisimman hyvän radan, kun kerran Raumalle asti lähdimme. Matka oli pitkä matka, tällä kertaa 7,8km. Maasto oli siis melko nopeakulkuista, aikaa minulla kului reilu tunti. Olin päättänyt ennen kisaa meneväni aivan suunnistus edellä, ja kiristäväni sitten vauhtia, jos suunnistus alkaisi sujua. Hyvä, että oli suunnitelma, vielä kun sen toteuttaisikin. Ensimmäiset kolme rastiväliä menivät sählätessä. Noista väleistä kaksi olivat yli 1,5km, joten reitinvalinta piti tehdä huolella. Minulla oli liian kiire, juoksin siksakkia rastiviivan molemmilla puolilla juurikin noilla pitkillä väleillä. Kakkosväli sen sijaan oli todella lyhyt (alle minuutti), mutta minä lähdin erittäin huolimattomasti, ja etsin rastia lähes kolme minuuttia. Kolmannella rastilla rauhoituin, ja siitä eteenpäin suunnistus sujui, ei nyt hyvin, mutta kohtuullisesti. Ainakin enimmäkseen, kyllä tein vielä muutaman pienen koukun. Ei siis mikään huippusuoritus, mutta ei myöskään katastrofi. Paljon jäi parannettavaa, mutta kyllä hyviäkin asioita suorituksesta löytyi.
Mutta ettei menisi vain minun suunnistuksesta puhumiseksi, niin täytyy muistaa, että olihan Satukin kisaamassa. Alku oli mennyt tosi hyvin, pellon ylityksen jälkeen olivat ongelmat alkaneet. Satun kompassi meni rikki, ja sitten vähän suunnistus sekosi. Loppuradalla Satu teki muutaman minuutin virheen, juuri tuolla kallioalueella olisi kompassista ollut (minulle ainakin) apua. Joka tapauksessa Satu voitti D18-sarjan, joten ei Satulla huono kaudenavaus ollut!
 |
| RIP Satun kompassi |
 |
| Päivän voittaja Mynämäen kallioilla reenaamassa |
Huomenna suuntaamme taas Vöyrille. Ei mitään ihmeellisiä suunnitelmia, mutta harjoittelua ja kouluahan arkiviikot tarkoittavat.
Kommentit
Lähetä kommentti