Kisaviikonloppu

Viime viikonloppu kului taas kisojen merkeissä, tällä kertaa Karjaalla. Lähdimme kohti Helsinkiä perjantaina yllättävän hyvissä ajoin, ennen kahtatoista. Syy tähän oli se, että meillä ei ollut koulussa tunteja. Kaikki tunnit oli peruttu, syystä tai toisesta. (Kyllä me läksyjä saatiin, että edes vähän päästäisiin asiassa eteenpäin) Lähes kuuden tunnin autossa istumisen jälkeen olimme vihdoin perillä majoituksessamme, ja nopeasti lähdimme kevyelle verryttelylenkille. Juoksu tuntui helpolta, mutta kyllähän sen tuossa vauhdissa pitääkin tuntua.

Lauantaina oli siis vuorossa FinnSpring, samalla kauden ensimmäinen nuorten EM-ja MM-katsastus. Matkana oli pitkä matka, kerrankin kunnollinen sellainen, 8,5km. Odotin innolla kisaa, maasto oli helppokulkuista ja selkeää. Mutta kisa ei sujunut. Olin jotenkin alivirittynyt kisaan. Yleensä olen sopivan jännittynyt, mutta en tuona päivänä. Juoksu olisi kyllä kulkenut, ainakin alkuverryttelyn perusteella. Mutta suunnistus oli laiskaa. En keskittynyt, eikä suunnistuksessa voi hyvää suoritusta tehdä, jos keskittyminen ei ole kunnossa. Parilla välillä luin karttaa vain kaksi kertaa. Ja sehän on aivan liian vähän, varsinkin minun taidoillani. Lisäksi minulla oli erittäin suuria ongelmia lähtösuunnan kanssa. Oikeastaan, sitä ei ollut ollenkaan. Isoimman virheen tein radan ehdottomasti lyhimmällä välillä. Välistä olisi pitänyt suoriutua minuutissa, mutta minulla kului aikaa kolme ja puoli minuuttia. Muutenkin suunnistus oli huonoa, minä vain seikkailin rastiväleillä. Reitinvalintani olivat huonoja, ja useammalla välillä niitä ei ollut ollenkaan. (Reitinvalinnan suunnittelun tärkeyttä korostetaan jo Oravapolussa, mutta ei näköjään vain mene perille) Kisa on nyt mietitty monet kerrat läpi, ja toivottavasti edes jotain otettu opiksi.

Kuva lauantailta, ilme kertoo kaiken.

Sunnuntaina kisailin vielä samassa maastossa D21A-sarjassa viestin aloituksessa. Sujui jo paremmin. Ykköselle oli aivan älytön ruuhka. Tuntui, että kaikki menivät samaan suuntaan. Rasti löytyi kohtalaisesti, vähän jouduin varmistelemaan liikaa ennen rastia. Muut rastit löytyivät myös ihan hyvin, ysille tein noin puolen minuutin koukun, kun en taaskaan katsonut kompassia tarpeeksi. Juoksu kulki hyvin, paremmin kuin lauantaina.

Sunnuntaina jo vähän hymyilytti kisan jälkeen

Satu kisaturistina sunnuntaina nilkkansa takia

Viikonloppu ei ollut sellainen, kuin toivoin. Ei lähellekään. Päällimmäisenä jäi mieleen lauantain, eli tärkeämmän kisan, epäonnistuminen. Suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä suunnistuksessa. Tietysti harmittaa, kun ei suunnistus suju, mutta toisaalta on mukava tietää, että kunto on edes jonkinlainen.

Tämä viikko on koostunut ja tulee koostumaan tavallisista reeneistä, ja kisavapaasta viikonlopusta. Ihan kiva, ettei tarvitse koko viikonloppua taas istua autossa, ja aikaa jää reenaamiseenkin.