Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen, niin urheilussa kuin koulussakin. Viime perjantaina loppui viides jakso, mikä tarkoittaa, että meillä on enää yksi jakso jäljellä ennen kesälomaa. (Oikeesti, miten aika menee näin nopeesti, justhan vasta ylimenokausi loppu?) Nyt koitetaan selvitä mahdollisimman hyvin tästä (kohtuullisen kevyestä) viimeisestä jaksosta. Myös urheilun parissa on tapahtunut paljon. Viime viikko kului hyviä harjoituksia tehden, ehkä parhaana torstain mäkivedot. Harjoitus oli siis samanlainen, kuin mistä aiemmin kerroimme: ylös juostiin, alas suunnistettiin parhaan kykymme mukaan. Perjantaina sitten suuntasimme kohti Turkua ja viikonlopun kisoja.
Lauantaina kilpailimme Ankkurirasteilla Salossa. Maastossa oli kallioisia mäkiä, ei niin kallioisia mäkiä, ja tietysti myös puskaa. Rata oli alipitkä pitkä matka (5,0km). No, ei se tarkoita, etteikö pummata kerkeäisi. Minun suunnistus ei sujunut. Ei ollenkaan. Pummasin ykköstä, kakkosta, kolmosta, nelosta, vitosta, seiskaa, kasia ja ysiä. Ja rasteja oli siis 11. Ei siis kehumista, mutta jos jotain hyvää pitää keksimällä keksiä, niin jaksoin juosta. Harmi vain, että vääriin paikkoihin. Satun suunnistus sujui lähes virheettä, mutta hyvä kisa se ei ollut. Satun nilkka meni jo ennen kolmatta rastia, mutta silti Satu suunnisti maaliin asti. Pakko vielä sanoa, että tässä kisassa huomasi, ettei kesä ole enää kaukana (!!). Aurinko paistoi, ja lämpöä oli noin 13 celsiusastetta.
Sunnuntaina olikin sitten ihan erilainen päivä. Vettä satoi, eikä ollut ainakaan liian lämmin. Minulla oli kisapaikalla paljon odottamista ennen omaa starttia. Parin tunnin odottelun jälkeen kuitenkin vihdoin aloitin verryttelyn ja lopulta pääsin metsäänkin. Satu ei nilkkansa takia osallistunut, joten sain lähtöpaikalle henkilökohtaisen huoltajan.
Heti ykköselle juoksin ulos kartalta. Taas liian kiire. Siihen tuhrautui reilut kaksi minuuttia. Loppurata menikin sitten ihan hyvin, lukuun ottamatta paria huonoa reitinvalintaa ja rastinottovirhettä. Juoksu kulki ihan mukavasti. Tämänkin kisan kai piti olla pitkä matka, tosin vain 5,4km. Maasto oli selkeämpää ja juostavampaa kuin sunnuntaina.
Kisan jälkeen olen jo kerennyt istua autossa, nukkua yön kotona, ja istua vähän lisää autossa. Olen siis tällä hetkellä Tampereella lukion kanssa reenaamassa kaksi päivää. Satu ei valittevasti nilkkansa takia mukana ole. Näinä päivinä olisi tarkoitus tehdä muutama laadukas suunnistusharjoitus. Tänään olemme tehneet kaksi suunnistusharjoitusta. Aamulla kävimme testaamassa sprinttikulkua kahdella lyhyellä radalla, joista toisen juoksimme kahdesti. Kulkua löytyi kyllä, suunnistustakin yllättävän hyvin. Varsinkin toinen radoista oli haastava, ja jouduin menemään käsijarru päällä lähes koko matkan. Välit olivat lyhyitä, aitoja, muureja ja rappusia oli paljon. Hyvä harjoitus todellakin, kiva oli pitkästä aikaa juosta sprinttiä! Iltapäivällä suuntasimme jollekin soramontulle. Siellä suunnistimme noin puolitoista tuntia. Maasto oli vaikea. Ei selkeitä mäkiä, ei oikeastaan mitään selkeää. Jos putosit kerran kartalta, oli todella vaikea saada kiinni. Alussa menimme ihan tavallisen radan. Alussa minulla oli suuria ongelmia mittakaavan (1:7500) ja kompassin kanssa. Muutaman rastin jälkeen sain suunnistuksesta taas vähän otetta, kunnes tulin toisen radan alkuun. Se rata ei ollut mikään tavallinen rata. 1km, 11 rastia ja mittakaava sprintistä tuttu 1:4000. Kaikki tuli älyttömän nopeasti. Alussa oli erittäin suuria vaikeuksia sopeutua mittakaavaan, mutta parin melkein kävellyn välin jälkeen alkoi sujumaan. Vaikea maasto, vaikea harjoitus, juuri sitä, mitä täältä haluankin.
Lauantaina kilpailimme Ankkurirasteilla Salossa. Maastossa oli kallioisia mäkiä, ei niin kallioisia mäkiä, ja tietysti myös puskaa. Rata oli alipitkä pitkä matka (5,0km). No, ei se tarkoita, etteikö pummata kerkeäisi. Minun suunnistus ei sujunut. Ei ollenkaan. Pummasin ykköstä, kakkosta, kolmosta, nelosta, vitosta, seiskaa, kasia ja ysiä. Ja rasteja oli siis 11. Ei siis kehumista, mutta jos jotain hyvää pitää keksimällä keksiä, niin jaksoin juosta. Harmi vain, että vääriin paikkoihin. Satun suunnistus sujui lähes virheettä, mutta hyvä kisa se ei ollut. Satun nilkka meni jo ennen kolmatta rastia, mutta silti Satu suunnisti maaliin asti. Pakko vielä sanoa, että tässä kisassa huomasi, ettei kesä ole enää kaukana (!!). Aurinko paistoi, ja lämpöä oli noin 13 celsiusastetta.
Sunnuntaina olikin sitten ihan erilainen päivä. Vettä satoi, eikä ollut ainakaan liian lämmin. Minulla oli kisapaikalla paljon odottamista ennen omaa starttia. Parin tunnin odottelun jälkeen kuitenkin vihdoin aloitin verryttelyn ja lopulta pääsin metsäänkin. Satu ei nilkkansa takia osallistunut, joten sain lähtöpaikalle henkilökohtaisen huoltajan.
Heti ykköselle juoksin ulos kartalta. Taas liian kiire. Siihen tuhrautui reilut kaksi minuuttia. Loppurata menikin sitten ihan hyvin, lukuun ottamatta paria huonoa reitinvalintaa ja rastinottovirhettä. Juoksu kulki ihan mukavasti. Tämänkin kisan kai piti olla pitkä matka, tosin vain 5,4km. Maasto oli selkeämpää ja juostavampaa kuin sunnuntaina.
Kisan jälkeen olen jo kerennyt istua autossa, nukkua yön kotona, ja istua vähän lisää autossa. Olen siis tällä hetkellä Tampereella lukion kanssa reenaamassa kaksi päivää. Satu ei valittevasti nilkkansa takia mukana ole. Näinä päivinä olisi tarkoitus tehdä muutama laadukas suunnistusharjoitus. Tänään olemme tehneet kaksi suunnistusharjoitusta. Aamulla kävimme testaamassa sprinttikulkua kahdella lyhyellä radalla, joista toisen juoksimme kahdesti. Kulkua löytyi kyllä, suunnistustakin yllättävän hyvin. Varsinkin toinen radoista oli haastava, ja jouduin menemään käsijarru päällä lähes koko matkan. Välit olivat lyhyitä, aitoja, muureja ja rappusia oli paljon. Hyvä harjoitus todellakin, kiva oli pitkästä aikaa juosta sprinttiä! Iltapäivällä suuntasimme jollekin soramontulle. Siellä suunnistimme noin puolitoista tuntia. Maasto oli vaikea. Ei selkeitä mäkiä, ei oikeastaan mitään selkeää. Jos putosit kerran kartalta, oli todella vaikea saada kiinni. Alussa menimme ihan tavallisen radan. Alussa minulla oli suuria ongelmia mittakaavan (1:7500) ja kompassin kanssa. Muutaman rastin jälkeen sain suunnistuksesta taas vähän otetta, kunnes tulin toisen radan alkuun. Se rata ei ollut mikään tavallinen rata. 1km, 11 rastia ja mittakaava sprintistä tuttu 1:4000. Kaikki tuli älyttömän nopeasti. Alussa oli erittäin suuria vaikeuksia sopeutua mittakaavaan, mutta parin melkein kävellyn välin jälkeen alkoi sujumaan. Vaikea maasto, vaikea harjoitus, juuri sitä, mitä täältä haluankin.
 |
Kommentit
Lähetä kommentti