Kisoja

Kuten otsikosta huomaa, ovat viime päivät kuluneet kisoissa. Helatorstaina juoksimme Keskipohjanmaa-viestin Kokkolassa, perjantaina katsastussprintti Pietarsaaressa, ja tänään SM-maastot Vöyrillä. Paljon on siis kisoja ollut, kaikki tosin eivät yhtä tärkeitä. Viestin tarkoituksena oli saada paikat heräteltyä perjantain ja sunnuntain kisaa varten.

Keskiviikkoiltana suuntasimme siis Kokkolaan mummolaamme. Aamulla lähdimme kohti kisapaikkaa, joka tällä kertaa oli Palma, noin 10 minuutin ajomatkan päässä. Maasto oli polkurikasta ja kallioista. Tietysti myös pystyvihreää löytyi. Radalla juoksimme yhteen saareen ja takaisin, siinä tuli noin 700 metriä pelkkää juoksua. Hieman yllättävästikin Satu sai aloittaa viestin. Hyvin aloittikin, kärjessä vaihtoon. Toisella osuudella joukkueemme pääsi noin kahden minuutin karkuun muilta joukkueilta. Pääsin siis metsään hyvässä, ja jännittävässä paikassa. En kovin usein juokse ankkuriosuutta, mutta tällaisessa ei-tärkeässä kisassa on hyvä harjoitella sitä. Suunnistukseni oli epäsujuvaa ja hermostunutta, annoin häiriötekijöiden vaikuttaa suunnistukseeni todella paljon. Ykköselle jo tein (enkä edes kovin pientä) hermopummin. Hetken sujui sen jälkeen, mutta siellä saaressa tein vielä toisen ison virheen. Mutta edes se ei riittänyt. Kolmanneksi viimeistä rastia pummasin lähemmäs 2 minuuttia, ja toinen joukkue pääsi ohi. Olin kyllä näköetäisyydellä, ja toiseksi viimeisellä rastilla olimme yhdessä. Viimeiselle rastille johtavalla polulla pääsin ohi, enkä enää päästänyt ohi. Lähellä se oli, sillä hapot tulivat oikein kunnolla viimeisillä kymmenillä metreillä. Vaikka suunnistus ei ollut sitä, mitä halusin, oli harjoitus hyvä. Harvoin saa tällaisia "paineensietoharjoituksia".

Satu torstaina lähestymässä vaihtoa

Perjantai-illalla kisasimme siis Pietarsaaressa, katsastussprintissä. Vireystila oli ihan hyvä, tai ehkä liiankin korkea, mikä kostautui alkuväleillä. Tein paljon sekä isoja että pieniä virheitä, ja suunnistus oli jotenkin epäsujuvaa. Juoksu kulki aivan hyvin, mutta eihän siitä paljoa ole apua, jos sprintissä pummaa yli puolitoista minuuttia. Olen pettynyt kisaan. Paljon. Mutta kisoja tulee, ja ennen aikuissarjoja ehtii tapahtua vaikka mitä. Taas paljon oppia saaneena kohti uusia kisoja. Ja mikä tärkeintä kohti onnistumisia ja kehitystä. Ja aikuisenahan minä haluan pärjätä.

Sunnuntaina oli vuorossa SM-maastot kotikentällä, Vöyrillä. Ensimmäinen yleisurheilukisani ikinä. Olen jo aiemmin miettinyt ja halunnut osallistua yleisurheilukisoihin, mutta nyt kun oli kisat näin lähellä (ja katsastuskisatkin) sain vihdoin tehtyä. Seuraksi valikoitui vöyriläinen IF VOM. Matkana oli 4km. Olin melko jännittynyt ennen kisaa, enhän ollut koskaan kilpaillut yleisurheilussa. En oikein tiennyt miten toimia, mutta jännitys lähti, kun pääsimme matkaan. Meitä oli N17-sarjassa mukana reilut 90 juoksijaa, mutta kaikki sujui yllättävänkin hyvin. Tai no, juoksu ei ollut ihan sitä, mitä toivoin. Ajatuksenani oli, että en saa lähteä niin kovaa, että hyydyn. Varmasti hyvä ajatus, mutta ajattelin koko matkan niin. En saanut kiristettyä vauhtiani, eikä edes loppukiriä irronnut yhtään. En ollut niin väsynyt kisan jälkeen, kuin olisin voinut (ja halunnut) olla. En sano, että se helppoa olisi ollut, mutta kaikkea en saanut annettua. Kiva oli silti aloittaa "yleisurheilu-ura", ja uskon kyllä, että kesän aikana löydän itseni joistain ratakisoista. Satun kisa meni pilalle nilkan takia. Sama vaiva, joka on vaivannut jo 3 viikkoa. Toivottavasti Satu saa nilkkansa pian kuntoon, mutta ainakin hetken hän keskittyy muuhun harjoitteluun kuin juoksuun.

Huomisesta tulee varmaan rauhallinen päivä. Koulua ei ole. Jos tuntuu normaalilta, reenaan varmaan jotain kevyempää. Mutta jos ei tunnu, en reenaa.