Paljon on taas ehtinyt tapahtua muutaman viimeisimmän päivän aikana. Paljon hyvää ja iloista. Ensinnäkin koulu loppui. Tuntuu ihanalta päästä kesälomalle. Viimeisin lukuvuosi Vöyrillä on ollut selvästi elämäni paras. Mahtavat reeniolosuhteet, ja opiskelujen ja urheilun mahdollistava urheilulukio. Ja tietysti mahtavat ihmiset, kiitos kaikille luokkakavereille, teitte ensimmäisestä vuodesta Vöyrillä uskomattoman hyvän. Juhlan jälkeen lähdimme suoraan Vöyriltä kohti Mikkeliä. Matka oli pitkä, mutta seitsemän jälkeen olimme perillä ja suuntasimme lyhyelle verryttelylenkille. Enää ei ollut muuta kuin suihku, iltapala ja nukkumaan meno jäljellä.
Sunnuntaiaamuna meillä oli tosi aikainen herätys. Jo puoli seitsemältä olimme aamupalalla, ja niin oli moni muukin suunnistaja. Ruuhka oli melkoinen, mutta onneksi ehdin juuri ennen ruuhkaa hakemaan puuroni. Hieman seitsemän jälkeen lähdimme kohti kisapaikkaa, ja kahdeksan aikoihin olimme perillä. Minulla oli hyvin aikaa karsinnan lähtöön, mutta isällä oli lähtö alkuvaiheessa. Verryttelin lähtöön, hieman vähemmän kuin yleensä, mutta riittävästi kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa karsinta sen verran rauhassa, että rastit löytyvät. No, heti ykköselle tein minuutin hermopummin. Juoksin kuviorajan yli aivan huomaamattani. Loppuradalla tein muutaman pienemmän koukun, mutta juoksu tuntui kulkevan helposti.
Suoritusten välissä pyöräilin autolle. (Haha jep, pyörä oli oikeesti tosi kätevä, kun oli vähän pidempi matka autoilta kisakeskukseen). Finaalin lähtökynnys sulkeutui jo 12.30, joten minulla oli paljon odoteltavaa lähtökynnyksellä. Olin sarjani kuudenneksi viimeinen lähtijä, starttasin 15.00. Lähtökynnyksellä yritin lukeakin vähän, mutta en oikein jaksanut keskittyä siihen, joten enimmäkseen makoilin vain. Tuntia ennen omaa starttiani kävin mallikartalla etsimässä kolme rastia. Totesin saman kuin silloin leirilläkin: paikoitellen on todella peitteistä, täytyy mennä suunnistus edellä. (Ainahan pitäisi, mutta ei se ole niin helppoa) Otin ylimääräiset vaatteet pois, ja lähdin kohti lähtöpaikkaa. Juoksu tuntui ihan hyvältä. Ei mitään lentoa, mutta aika hyvää kuitenkin. Lähtöpaikalla tunsin itseni rauhalliseksi. Minulla ei ollut mitään paineita. Olivathan nämä SM-kisat, mutta halusin tehdä vain hyvän suorituksen. Vihdoin pääsin matkaan. Ykköselle ja kakkoselle mennessä tein ihan vähän turhaa mutkaa, ja etenin rauhallisesti. Kolmoselle tein melkein minuutin virheen. Näin edellä lähteneen, ja ajatus karkasi täysin. Pysähdyin, mietin, ja menin rastille. Neloselle menin ihan hyvin, samoin vitoselle. Kutoselle oli vähän pidempi väli, ja mutkittelin ihan turhaa. Tiesin kyllä koko ajan, missä olin, mutta suunnistus ei ollut sujuvaa. Seiskaa ennen jouduin seisomaan hetken, mutta rasti löytyi sen jälkeen hyvin. Kasille ja ysille menin ihan hyvin, ja kympillekin. Yhdestoista rasti oli vaikea. Rinnerasti. Suunta oli kuitenkin ilmeisesti ihan hyvä, tulin suoraan rastille. Lippu oli tosin hyvin näkyvillä. Viimeiselle, kahdennelletoista rastille lähdin huolimattomasti, ja tein pienen koukun. Sitten oli jäljellä enää loppusuora. Joitain virheitä siis, mutta kokonaisuutena olen kyllä tyytyväinen. Maaliin tullessani menin kärkeen. Lähdin verryttelemään Tuulin kanssa, ja kun palasin kisapaikalle, sain onnitteluja. Yllätyksekseni olin pysynyt kärjessä koko kisan, ja voitin siis ensimmäisen henkilökohtaisen suomenmestaruuteni. Seuraavana oli vuorossa matka kotiin, joka tällä kertaa meni kohtuullisen nopeasti.
Maanantaiaamuna olin lähdössä reenaamaan kevyesti, kun sain viestin lukiomme valmentajalta. Hän onnitteli minua EM-paikasta. Katsoin netistä, ja silloin tuntui aika uskomattomalta. Minut valittiin nuorten EM-kisoihin. En olisi uskonut, en ainakaan kahden ensimmäisen katsastuksen jälkeen. Saan pukea suomipaidan ensimmäistä kertaa elämässäni Puolassa kesä- ja heinäkuun vaihteessa.
 |
Sunnuntaiaamuna meillä oli tosi aikainen herätys. Jo puoli seitsemältä olimme aamupalalla, ja niin oli moni muukin suunnistaja. Ruuhka oli melkoinen, mutta onneksi ehdin juuri ennen ruuhkaa hakemaan puuroni. Hieman seitsemän jälkeen lähdimme kohti kisapaikkaa, ja kahdeksan aikoihin olimme perillä. Minulla oli hyvin aikaa karsinnan lähtöön, mutta isällä oli lähtö alkuvaiheessa. Verryttelin lähtöön, hieman vähemmän kuin yleensä, mutta riittävästi kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa karsinta sen verran rauhassa, että rastit löytyvät. No, heti ykköselle tein minuutin hermopummin. Juoksin kuviorajan yli aivan huomaamattani. Loppuradalla tein muutaman pienemmän koukun, mutta juoksu tuntui kulkevan helposti.
Suoritusten välissä pyöräilin autolle. (Haha jep, pyörä oli oikeesti tosi kätevä, kun oli vähän pidempi matka autoilta kisakeskukseen). Finaalin lähtökynnys sulkeutui jo 12.30, joten minulla oli paljon odoteltavaa lähtökynnyksellä. Olin sarjani kuudenneksi viimeinen lähtijä, starttasin 15.00. Lähtökynnyksellä yritin lukeakin vähän, mutta en oikein jaksanut keskittyä siihen, joten enimmäkseen makoilin vain. Tuntia ennen omaa starttiani kävin mallikartalla etsimässä kolme rastia. Totesin saman kuin silloin leirilläkin: paikoitellen on todella peitteistä, täytyy mennä suunnistus edellä. (Ainahan pitäisi, mutta ei se ole niin helppoa) Otin ylimääräiset vaatteet pois, ja lähdin kohti lähtöpaikkaa. Juoksu tuntui ihan hyvältä. Ei mitään lentoa, mutta aika hyvää kuitenkin. Lähtöpaikalla tunsin itseni rauhalliseksi. Minulla ei ollut mitään paineita. Olivathan nämä SM-kisat, mutta halusin tehdä vain hyvän suorituksen. Vihdoin pääsin matkaan. Ykköselle ja kakkoselle mennessä tein ihan vähän turhaa mutkaa, ja etenin rauhallisesti. Kolmoselle tein melkein minuutin virheen. Näin edellä lähteneen, ja ajatus karkasi täysin. Pysähdyin, mietin, ja menin rastille. Neloselle menin ihan hyvin, samoin vitoselle. Kutoselle oli vähän pidempi väli, ja mutkittelin ihan turhaa. Tiesin kyllä koko ajan, missä olin, mutta suunnistus ei ollut sujuvaa. Seiskaa ennen jouduin seisomaan hetken, mutta rasti löytyi sen jälkeen hyvin. Kasille ja ysille menin ihan hyvin, ja kympillekin. Yhdestoista rasti oli vaikea. Rinnerasti. Suunta oli kuitenkin ilmeisesti ihan hyvä, tulin suoraan rastille. Lippu oli tosin hyvin näkyvillä. Viimeiselle, kahdennelletoista rastille lähdin huolimattomasti, ja tein pienen koukun. Sitten oli jäljellä enää loppusuora. Joitain virheitä siis, mutta kokonaisuutena olen kyllä tyytyväinen. Maaliin tullessani menin kärkeen. Lähdin verryttelemään Tuulin kanssa, ja kun palasin kisapaikalle, sain onnitteluja. Yllätyksekseni olin pysynyt kärjessä koko kisan, ja voitin siis ensimmäisen henkilökohtaisen suomenmestaruuteni. Seuraavana oli vuorossa matka kotiin, joka tällä kertaa meni kohtuullisen nopeasti.
 |
Maanantaiaamuna olin lähdössä reenaamaan kevyesti, kun sain viestin lukiomme valmentajalta. Hän onnitteli minua EM-paikasta. Katsoin netistä, ja silloin tuntui aika uskomattomalta. Minut valittiin nuorten EM-kisoihin. En olisi uskonut, en ainakaan kahden ensimmäisen katsastuksen jälkeen. Saan pukea suomipaidan ensimmäistä kertaa elämässäni Puolassa kesä- ja heinäkuun vaihteessa.
Kommentit
Lähetä kommentti