Aion kirjoittaa nyt vähän viime aikojen tapahtumista, joita on ollut paljon. Jotkut niistä ovat olleet mukavia, mutta osa on ollut tosi vaikeita ja olen ollut tosi surullinen itkenyt niiden takia aika paljon.
Aluksi mukavia asioita. Osuuskauppa KPO myönsi Anulle ja minulle Nuori Lupaus -stipendin 26.5.2016 torstaina. Stipendin sai tänä vuonna poikkeuksellisesti 4 urheilijaa KPO:n toimialueelta, koska KPO:lla on tänä vuonna 110-vuotis juhlavuosi. Anun ja minun lisäksi stipendin saivat Emelie Svenlin (hiihtäjä) sekä Katri Mustola (yleisurheilija). Kävimme tuolloin Kokkolassa vastaanottamassa sen ja samalla kävimme myös moikkaamassa mummoa, lisäksi Anu kävi torstaipummeilla suunnistamassa.
Keskiviikkona (päivä ennen stipendin vastaanottamista) olin käymässä Helsingissä lääkärillä, koska nilkkani oli vielä kipeä. Mietimme erilaisia hoitolinjoja, mutta päätimme että lopullisen päätöksen teemme vasta seuraavana päivänä. Lääkäri soitti sitten äidilleni torstaina stipendin vastaanottamisen jälkeen, ja silloin päätettiin, että nilkkani leikattaisiin viikon päästä. Tietysti minua harmitti, koska olin talvella treenannut paremmin kuin ikinä ennen, ja tiedän, että leikkauksesta kestää toipua ja koko kausi menee siinä. Mutta kuitenkin olin myös helpottunut että tulen saamaan nilkan kuntoon.
Torstaina 2.6.2016 lähdin sitten isän kanssa aamulla Helsinkiin. Heti kun pääsimme perille ja ilmoittauduimme sairaalassa niin minut kutsuttiin jo vaihtamaan leikkaus vaatteet päälle ja lääkäri joka leikkasi minut kertoi vielä mitä tullaan tekemään. Tuossa vaiheessa minulla oli jo kamala nälkä enkä pystynyt edes miettimään leikkausta sen kummemmin. Noin puoli tuntia siitä, kun olin saapunut sairaalaan, olin jo leikkaussalissa ja minua alettiin nukuttamaan. Heräämössä olo oli tosi sekava, ja olin todella väsynyt. Aika nopeasti sain kuitenkin syötyä jotain, ja se helpotti oloa huomattavasti. Yö sairaalassa meni aika hyvin. Heräsin vain kaksi kertaa särkyyn mutta muuten nukuin hyvin (vahvojen kipulääkkeiden ansiotakohan). Perjantaina lähdimme takaisin Vaasan joskus yhden aikaan iltapäivällä, koska jouduimme odottamaan kun äitini kävi lääkärillä tarkastuksessa nilkkansa takia joka leikattiin 6 viikkoa sitten (hänellä meni kausi jo ensimmäisessä kisassa pilalle, minä pääsin sentään toiseen kisaan asti).
Nyt joudun kulkemaan keppien kanssa 2viikkoa mutta Walker on jalassa 6viikkoa. Juoksua saan kokeilla 3-4 kuukauden päästä joten kärsivällisyyttä tämä vaatii. Eli periaatteessa on mahdollista osallistua suunnistuskisoihin vielä tänä vuonna, mutta en tiedä vielä, haluanko edes kilpailla enää tällä kaudella. Syynä siihen on, että haluan kuntouttaa nilkan nyt kunnolla, ja juoksukuntoni olisi varmasti huono, eli ei olisi mitään järkeä lähteä kisaamaan.
Olen kuitenkin jo kääntänyt katseeni ensi vuoteen ja siellä tuleviin koitoksiin.
Aluksi mukavia asioita. Osuuskauppa KPO myönsi Anulle ja minulle Nuori Lupaus -stipendin 26.5.2016 torstaina. Stipendin sai tänä vuonna poikkeuksellisesti 4 urheilijaa KPO:n toimialueelta, koska KPO:lla on tänä vuonna 110-vuotis juhlavuosi. Anun ja minun lisäksi stipendin saivat Emelie Svenlin (hiihtäjä) sekä Katri Mustola (yleisurheilija). Kävimme tuolloin Kokkolassa vastaanottamassa sen ja samalla kävimme myös moikkaamassa mummoa, lisäksi Anu kävi torstaipummeilla suunnistamassa.
 |
| Satu, Anu, Emelie |
Keskiviikkona (päivä ennen stipendin vastaanottamista) olin käymässä Helsingissä lääkärillä, koska nilkkani oli vielä kipeä. Mietimme erilaisia hoitolinjoja, mutta päätimme että lopullisen päätöksen teemme vasta seuraavana päivänä. Lääkäri soitti sitten äidilleni torstaina stipendin vastaanottamisen jälkeen, ja silloin päätettiin, että nilkkani leikattaisiin viikon päästä. Tietysti minua harmitti, koska olin talvella treenannut paremmin kuin ikinä ennen, ja tiedän, että leikkauksesta kestää toipua ja koko kausi menee siinä. Mutta kuitenkin olin myös helpottunut että tulen saamaan nilkan kuntoon.
Torstaina 2.6.2016 lähdin sitten isän kanssa aamulla Helsinkiin. Heti kun pääsimme perille ja ilmoittauduimme sairaalassa niin minut kutsuttiin jo vaihtamaan leikkaus vaatteet päälle ja lääkäri joka leikkasi minut kertoi vielä mitä tullaan tekemään. Tuossa vaiheessa minulla oli jo kamala nälkä enkä pystynyt edes miettimään leikkausta sen kummemmin. Noin puoli tuntia siitä, kun olin saapunut sairaalaan, olin jo leikkaussalissa ja minua alettiin nukuttamaan. Heräämössä olo oli tosi sekava, ja olin todella väsynyt. Aika nopeasti sain kuitenkin syötyä jotain, ja se helpotti oloa huomattavasti. Yö sairaalassa meni aika hyvin. Heräsin vain kaksi kertaa särkyyn mutta muuten nukuin hyvin (vahvojen kipulääkkeiden ansiotakohan). Perjantaina lähdimme takaisin Vaasan joskus yhden aikaan iltapäivällä, koska jouduimme odottamaan kun äitini kävi lääkärillä tarkastuksessa nilkkansa takia joka leikattiin 6 viikkoa sitten (hänellä meni kausi jo ensimmäisessä kisassa pilalle, minä pääsin sentään toiseen kisaan asti).
Nyt joudun kulkemaan keppien kanssa 2viikkoa mutta Walker on jalassa 6viikkoa. Juoksua saan kokeilla 3-4 kuukauden päästä joten kärsivällisyyttä tämä vaatii. Eli periaatteessa on mahdollista osallistua suunnistuskisoihin vielä tänä vuonna, mutta en tiedä vielä, haluanko edes kilpailla enää tällä kaudella. Syynä siihen on, että haluan kuntouttaa nilkan nyt kunnolla, ja juoksukuntoni olisi varmasti huono, eli ei olisi mitään järkeä lähteä kisaamaan.
Olen kuitenkin jo kääntänyt katseeni ensi vuoteen ja siellä tuleviin koitoksiin.
 |
| Vielä väsyneenä heräämössä |
 |
| Tällänen sitte jalassa 6viikkoa |
Kommentit
Lähetä kommentti