Kevyttä hölkkää

On ollut todella mukavaa huomata, että nilkkani parantuminen on noin kuukauden odotettua edellä. Olen siis pystynyt jo juoksemaan joitakin lenkkejä, vaikka leikkauksen jälkeen minulle sanottiin, että ensimmäiset lenkit pystyisin juoksemaan syyskuun alussa. Pitkiä eivät juoksemani lenkit ole vielä olleet (3-7km), mutta olen tyytyväinen niihin. Juoksu ei ole tuntunut todellakaan kevyeltä, mutta sykkeet ovat pysyneet hyvin normaalilukemissa. Nilkkaan ei ole sattunut juostessa eikä juoksun jälkeen. Saman jalan päkiässä on välillä tuntunut pientä kipua, joka luultavasti johtuu siitä, kun en voinut liikuttaa sitä silloin, kun minulla oli walker jalassa ja päkiä ei ole ihan vielä tottunut rasitukseen ja liikkeeseen. Tämän takia olen juossut pehmeillä alustoilla kuten pururadoilla, ja ihan ensimmäiset kerrat juoksin tekonurmikentällä, koska en uskaltanut lähteä kokeilemaan vielä silloin epätasaiselle alustalle.  

Tänään kävin ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen suunnistamassa ja se sujui yllättävän hyvin. Suunnan kanssa minulla oli ongelmia joillekin rasteille, mutta rastinotto oli hyvää. Juoksin todella rauhallisesti ja varovasti, koska Vaasan maastot ovat niin kivikkoisia. Olin teipannut molemmat nilkkani vahvasti, sekä käytin myös korkea vartisia suunnistuskenkiä (sellaisia missä on "nilkkatuki" mukana). Oli mukava päästä metsään, vaikka koko ajan satoi, ja metsä oli ihan märkä.

Kisoihin en vielä vähään aikaan ole lähdössä, koska numerolappu rinnassa tulee aina "pakko" juosta lujempaa ja silloin pelkään, etten osaisi ja tajuaisi olla tarpeeksi varovainen nilkkani suhteen.  SM pitkälle harkitsen lähteväni, mutta sitä minun pitää miettiä vielä lähempänä. Juoksukuntoon, jossa olin ennen loukkaantumista, on varmasti vaikea päästä, mutta yritän parhaani, vaikkei se tällä kaudella onnistuisikaan. Täytyy siis vain keskittyä kisoissa (jos käyn) taitopuoleen ja juosta nilkan ehdoilla.