Lite sent nog att jag skriver om förra helg nu, men jag har helt enkelt haft så mycket att göra under senaste tiden. Jag har skrivit två prov och dessutom haft mycket annat i skolan. Jag tänkte bara kort skriva om FM-sprint och FM-stafett.
I lördags fick jag alltså löpa FM på hemmaplan. På morgonen cyklade jag till Karlsplan, där TC befann sig. Kvalet gick helt okej, ettan bommade jag dock lite. Det gällde att kunna löpa, och kontroller var inte i sig hemskt svåra. Jag löpte inte alls på fullt och tog mig till finalen.
Jag kände mig lugn före finalen. Jag tänkte att jag ska bara ta det lugnt och hitta kontroller bra. I början av banan hade jag dock lite för bråttom. Jag bommade inte stort, men hela tiden lite. Efter den svårare delen befann jag mig på tredje platsen, 3 sekunder efter täten. Resten av banan bestod ganska mycket av löpning, vilket borde ju ha passat för mig. Men det gjorde det inte den dagen. Jag bommade elvan nästan en minut, vilket är ju otroligt mycket i sprint. Jag läste för mycket på
förhand och tappade bort mig helt.Jag tappade kontroll över min orientering och bommade ytterligare efter det stora misstaget. Jag startade sist i finalen, så jag fick genast veta min placering. Eller egentligen brydde jag inte mig, loppet hade ju varit en katastrof. Jag var väldigt besviken efter loppet. Jag joggade ner och ville bara hem. Då jag kom hem, for jag på länk. (Så brukar jag göra efter ett misslyckat lopp) Jag kände mig redan mycket bättre efter länk, och nu var det dags att börja förbereda sig inför stafett. Satu tävlade ju inte i sprinten, men man kunde nog träffa henne också i Vasa. Hon var i itkumuuri, så om ni såg henne, var det kanske inte så roligt..
Ibland blir man besviken, men då ska man lära av sina misstag och småningom komma över besvikelsen. Fast jag löpte dåligt, vill jag gratulera alla som löpte bra! Speciellt Essi, som har varit skadad en längre stund, och nu kunde ta hem silver, du verkligen förtjänar det!
Stafett ordnades i Kurikka, vilket var ju också nästan hemmaplan. Jag fick löpa sista sträckan i år. Ellu hade bommat ganska mycket enligt sig själv, och inte heller Satu hade lyckats, så det gällde att löpa en bra hårdare träning. Och inte hade de löpt såå dåligt, plakett var det som jag sku löpa för. Mitt lopp var helt okej. I början var jag väldigt osäker, men sen fick bra flyt på orienteringen. Till näst sista kontrollen gjorde jag ett större, unge fär 50s, misstag, och sista kontrollen hittade jag inte heller speciellt bra. Som helhet var loppet ändå helt godkänt, och löpningen kändes riktigt bra! Vår placering i tävlingen blev fem.
// Vähän myöhässä kirjoitan SM-viikonlopusta, mutta minulla on yksinkertaisesti ollut niin paljon muuta tekemistä. Olen kirjoittanut kaksi koetta ja muutenkin kouluhommia on ollut riittämiin. Ajattelin lyhyesti kertoa viime viikonlopusta, joka ei mennyt niin kuin halusin.
Lauantaina sain siis juosta Vaasan Suunnistajien järjestämää SM-sprinttiä. Karsinta sujui ihan hyvin, ykköstä lukuun ottamatta, jonne tein pienen koukun. Muutoin rata oli melko juoksuvoittoinen (niin kuin usein karsinnassa), ja selvisin helpolla juoksulla finaaliin.
Olin rauhallinen ennen finaalia. Tavoitteenani oli tehdä rauhallinen suoritus. Alkuradasta olin silti hiukan liian kiireinen ja tein pieniä koukkuja koko ajan. Ei mitään valtavia, mutta ärsyttäviä pieniä koko ajan. Radan vaikeamman alkuosan jälkeen olin kolmannella sijalla, 3 sekuntia kärjen perässä. Loppurata olikin selvästi enemmän juoksua, minkä olisi pitänyt sopia minulle. Mutta ei sopinut sinä päivänä. Pummasin yhtätoista lähes minuutin, mikä on tietysti ihan liikaa, erityisesti sprintissä. Yritin lukea liikaa etukäteen ja se kostautui. Eikä tuo jäänyt ainoaksi virheeksi, vaan tein pieniä koukkuja käytännössä koko loppuradan. Maaliin tullessani sain heti tietää sijoitukseni, koska lähdin viimeisenä finaalissa. Mutta oikeastaan minua ei kiinnostanut, tuossa juoksussa ei juurikaan ollut hyviä puolia. Tai no oli, jaksoin juosta, mutta mitä juoksulla tekee, jos rastit eivät löydy? Kävin verryttelemässä kisapaikalla ja aikanaan lähdin kotiin. Kotona lähdin lenkille, niin tapaan tehdä huonon juoksun jälkeen. Lenkin jälkeen fiilis oli jo paljon parempi, ja oli aika suunnata katse kohti seuraavan päivän SM-viestiä. Satuhan ei kisassa ollut mukana, mutta häneenkin saattoi törmätä kisapaikalla. Satu oli töissä itkumuurilla, joten tapaaminen Satun kanssa ei välttämättä ollut kovin mukava..
Urheilussa tulee pettymyksiä. Sellaisen sain kokea lauantaina. Niistä pitää kuitenkin vain ottaa opikseen ja päästä yli. Ja onnittelut kaikille, jotka juoksivat hienoja juoksuja lauantaina. Erityisesti Essille, jolla on ollut paljon vastoinkäymisiä viime aikoina ja joka nappasi SM-hopeaa. Niin ansaittu hopea!
Seuraavana päivänä oli vuorossa SM-viesti Kurikassa, melkein kotikentällä sekin. Juoksin ankkuriosuuden. Ellu oli todella pettynyt suoritukseensa, eikä Sadullakaan ollut sujunut. Juoksisin siis hyvän kovan harjoituksen. Eivät Ellu ja Satu nyt niiiin huonosti juosseet, juoksisin kuitenkin plaketista. Alkuradasta olin epävarma, mutta vähitellen sain otteen suunnistuksesta. Toiseksi viimeiselle rastille tein isomman, noin 50s, virheen, enkä tullut suoraan viimeiselle rastillekaan. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyväksytty suoritus, ja juoksukin kulki ihan mukavasti. Sijoituksemme viestissä oli viides.
I lördags fick jag alltså löpa FM på hemmaplan. På morgonen cyklade jag till Karlsplan, där TC befann sig. Kvalet gick helt okej, ettan bommade jag dock lite. Det gällde att kunna löpa, och kontroller var inte i sig hemskt svåra. Jag löpte inte alls på fullt och tog mig till finalen.
Jag kände mig lugn före finalen. Jag tänkte att jag ska bara ta det lugnt och hitta kontroller bra. I början av banan hade jag dock lite för bråttom. Jag bommade inte stort, men hela tiden lite. Efter den svårare delen befann jag mig på tredje platsen, 3 sekunder efter täten. Resten av banan bestod ganska mycket av löpning, vilket borde ju ha passat för mig. Men det gjorde det inte den dagen. Jag bommade elvan nästan en minut, vilket är ju otroligt mycket i sprint. Jag läste för mycket på
förhand och tappade bort mig helt.Jag tappade kontroll över min orientering och bommade ytterligare efter det stora misstaget. Jag startade sist i finalen, så jag fick genast veta min placering. Eller egentligen brydde jag inte mig, loppet hade ju varit en katastrof. Jag var väldigt besviken efter loppet. Jag joggade ner och ville bara hem. Då jag kom hem, for jag på länk. (Så brukar jag göra efter ett misslyckat lopp) Jag kände mig redan mycket bättre efter länk, och nu var det dags att börja förbereda sig inför stafett. Satu tävlade ju inte i sprinten, men man kunde nog träffa henne också i Vasa. Hon var i itkumuuri, så om ni såg henne, var det kanske inte så roligt..
Ibland blir man besviken, men då ska man lära av sina misstag och småningom komma över besvikelsen. Fast jag löpte dåligt, vill jag gratulera alla som löpte bra! Speciellt Essi, som har varit skadad en längre stund, och nu kunde ta hem silver, du verkligen förtjänar det!
Stafett ordnades i Kurikka, vilket var ju också nästan hemmaplan. Jag fick löpa sista sträckan i år. Ellu hade bommat ganska mycket enligt sig själv, och inte heller Satu hade lyckats, så det gällde att löpa en bra hårdare träning. Och inte hade de löpt såå dåligt, plakett var det som jag sku löpa för. Mitt lopp var helt okej. I början var jag väldigt osäker, men sen fick bra flyt på orienteringen. Till näst sista kontrollen gjorde jag ett större, unge fär 50s, misstag, och sista kontrollen hittade jag inte heller speciellt bra. Som helhet var loppet ändå helt godkänt, och löpningen kändes riktigt bra! Vår placering i tävlingen blev fem.
// Vähän myöhässä kirjoitan SM-viikonlopusta, mutta minulla on yksinkertaisesti ollut niin paljon muuta tekemistä. Olen kirjoittanut kaksi koetta ja muutenkin kouluhommia on ollut riittämiin. Ajattelin lyhyesti kertoa viime viikonlopusta, joka ei mennyt niin kuin halusin.
Lauantaina sain siis juosta Vaasan Suunnistajien järjestämää SM-sprinttiä. Karsinta sujui ihan hyvin, ykköstä lukuun ottamatta, jonne tein pienen koukun. Muutoin rata oli melko juoksuvoittoinen (niin kuin usein karsinnassa), ja selvisin helpolla juoksulla finaaliin.
Olin rauhallinen ennen finaalia. Tavoitteenani oli tehdä rauhallinen suoritus. Alkuradasta olin silti hiukan liian kiireinen ja tein pieniä koukkuja koko ajan. Ei mitään valtavia, mutta ärsyttäviä pieniä koko ajan. Radan vaikeamman alkuosan jälkeen olin kolmannella sijalla, 3 sekuntia kärjen perässä. Loppurata olikin selvästi enemmän juoksua, minkä olisi pitänyt sopia minulle. Mutta ei sopinut sinä päivänä. Pummasin yhtätoista lähes minuutin, mikä on tietysti ihan liikaa, erityisesti sprintissä. Yritin lukea liikaa etukäteen ja se kostautui. Eikä tuo jäänyt ainoaksi virheeksi, vaan tein pieniä koukkuja käytännössä koko loppuradan. Maaliin tullessani sain heti tietää sijoitukseni, koska lähdin viimeisenä finaalissa. Mutta oikeastaan minua ei kiinnostanut, tuossa juoksussa ei juurikaan ollut hyviä puolia. Tai no oli, jaksoin juosta, mutta mitä juoksulla tekee, jos rastit eivät löydy? Kävin verryttelemässä kisapaikalla ja aikanaan lähdin kotiin. Kotona lähdin lenkille, niin tapaan tehdä huonon juoksun jälkeen. Lenkin jälkeen fiilis oli jo paljon parempi, ja oli aika suunnata katse kohti seuraavan päivän SM-viestiä. Satuhan ei kisassa ollut mukana, mutta häneenkin saattoi törmätä kisapaikalla. Satu oli töissä itkumuurilla, joten tapaaminen Satun kanssa ei välttämättä ollut kovin mukava..
Urheilussa tulee pettymyksiä. Sellaisen sain kokea lauantaina. Niistä pitää kuitenkin vain ottaa opikseen ja päästä yli. Ja onnittelut kaikille, jotka juoksivat hienoja juoksuja lauantaina. Erityisesti Essille, jolla on ollut paljon vastoinkäymisiä viime aikoina ja joka nappasi SM-hopeaa. Niin ansaittu hopea!
Seuraavana päivänä oli vuorossa SM-viesti Kurikassa, melkein kotikentällä sekin. Juoksin ankkuriosuuden. Ellu oli todella pettynyt suoritukseensa, eikä Sadullakaan ollut sujunut. Juoksisin siis hyvän kovan harjoituksen. Eivät Ellu ja Satu nyt niiiin huonosti juosseet, juoksisin kuitenkin plaketista. Alkuradasta olin epävarma, mutta vähitellen sain otteen suunnistuksesta. Toiseksi viimeiselle rastille tein isomman, noin 50s, virheen, enkä tullut suoraan viimeiselle rastillekaan. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyväksytty suoritus, ja juoksukin kulki ihan mukavasti. Sijoituksemme viestissä oli viides.
Kommentit
Lähetä kommentti