Årets sista FM, ultralång tävlades alltså igår i Tammerfors. Samtidigt avslutade jag den långa säsongen. Tyvärr blev säsongavslutningen en total flopp för min del.
Vi for till Ikalis i fredags och övernattade alltså där. Vi joggade en kort länk, och det kändes bra. I går på morgonen fick vi sova ganska länge, och först klockan 9.30 for vi iväg. Det var riktigt kallt, bara två plusgrader. Jag började värma upp som vanligt och löpningen kändes riktigt lätt. Tävlingen var på det sätt lite speciell att några av oss fick GPS. Men det finns inte något bra att se på i mitt lopp (bara misstag efter misstag), så om ni vill se hur man inte ska göra, är det säkert bra att kolla. Om själva loppet då. Vi hade alltså masstart, vilket borde ha passat för mig. I början av banan (då man behövde inte orientera själv så mycket) gick det bra. Till nian hade vi ett längre avstånd, och då började det gå dåligt. Jag valde otroligt dumt och bommade kontrollen dessutom. Sen kom fjärilar där jag blev tvungen att börja orientera helt själv. Men det gjorde jag inte. Jag koncentrerade mig inte alls, löpte bara. Och då kan det inte bli bra. Jag bommade varenda kontroll. Efter fjärilen var jag alltså själv tills jag tog fast en. Vi löpte tillsammans, dåligt hela tiden. Vi var liksom bara på länk. Lite före varvningen tog vi fast ytterligare en och i varvningen var vi alltså tre tillsammans. Vi hade bara knappt två kilometer kvar, och fast jag visste att loppet hade dittills varit helt värdelöst, bestämde jag att jag kommer först av oss till målet. Jag tänkte lita på min slutspurt, men kunde avgöra redan tidigare. Hela loppet kändes som en länk bara, jag var inte ens trött när jag kom till mål. Jag hade också hoppat för en längre bana, men man får inte alltid det man vill.
Tyvärr blev säsongens sista lopp alltså otroligt dåligt. Jag var inte tillräckligt "laddad" och tänkte bara löpa. Jag hade säkert redan tidigare börjat tänka på nästa säsong, och jag kan säga att jag är riktigt taggad! Ibland blir man besviken, men man ska inte ge upp, tvärtom, nästa år vill jag vara så mycket bättre än i år. I sin helhet var säsongen ju lyckad, men jag tänkte skriva en "sammanfattning" av säsongen lite senare. Jag sparar positiva tankar dit, att den här texten inte blir alltför positiv. ;)
// Vuoden viimeinen SM, erikoispitkä, juostiin siis eilen Tampereella. Samalla päättyi pitkä kilpailukausi. Valitettavasti kauden viimeinen kisa oli osaltani täysi katastrofi.
Menimme Ikaalisiin, missä yövyimme, perjantai-iltana. Kävimme lyhyellä verryttelylenkillä, ja juoksu tuntui hyvältä. Eilen aamulla meillä ei ollut mikään kiire, vasta puoli kymmeneltä suuntasimme kohti kisapaikkaa. Koko päivän oli tosi kylmä, vain pari astetta. Aloitin verryttelyt ihan normaalisti, ja juoksu tuntui helpolta. Kisa oli vähän erikoinen siinä mielessä, että joillakin meistä oli GPS. Omassa juoksussani ei ole mitään hyvää katsottavaa, mutta jos haluatte katsoa, miten ei pidä juosta, kannattaa varmasti katsoa. Itse kisaan sitten. Kisa toteutettiin yhteislähtönä, minkä olisi pitänyt sopia minulle. Radan alussa (kun ei tarvinnut suunnistaa niin paljoa itse) sujui ihan hyvin. Pitkällä ysivälillä valitsin tyhmästi ja pummasin vielä rastiakin. Sitten alkoivat perhoset, ja jouduin alkaa suunnistaa ihan yksin. Mutta en suunnistanut. En keskittynyt yhtään, juoksin vain. Ja eihän niin voi onnistua. Pummasin jokaista rastia. Hajonnan jälkeen juoksin yksin, kunnes sain yhden sarjalaiseni kiinni. Sitten juoksimme yhdessä, huonosti. Olimme vain lenkillä, ja pummasimmekin. Vähän ennen varvausta saimme vielä yhden kiinni, ja varvauksessa meitä oli siis kolme yhdessä. Varvauksesta oli matkaa maaliin vajaat pari kilometriä, ja vaikka tiesin suunnistaneeni todella huonosti, päätin tulla ensimmäisenä meistä kolmesta maaliin. Ajattelin luottaa loppukiriini, mutta sainkin juostua karkuun jo aiemmin. Koko matka tuntui ihan lenkiltä, en ollut edes väsynyt maaliin tullessani. Olisin myös toivonut pidempää rataa, mutta aina ei voi saada haluamaansa.
Valitettavasti epäonnistuin siis tosi pahasti kauden päätöksessä. En ollut tarpeeksi latautunut ja olin varmasti kääntänyt katseen jo tulevaan kauteen. Ja voin sanoa, että olen tosi innoissani päästessäni vihdoin harjoittelemaan kohti ensi kautta! Joskus epäonnistuu, mutta ei pidä antaa periksi, päinvastoin, ensi vuonna haluan olla niin paljon parempi kuin tänä vuonna. Kokonaisuudessaanhan kausi oli onnistunut, mutta ajattelin tehdä vielä "yhteenvedon" koko kaudesta. Säästän hehkutukset kaudesta sinne, ettei tästä tekstistä tulisi aivan liian positiivinen. ;)
Vi for till Ikalis i fredags och övernattade alltså där. Vi joggade en kort länk, och det kändes bra. I går på morgonen fick vi sova ganska länge, och först klockan 9.30 for vi iväg. Det var riktigt kallt, bara två plusgrader. Jag började värma upp som vanligt och löpningen kändes riktigt lätt. Tävlingen var på det sätt lite speciell att några av oss fick GPS. Men det finns inte något bra att se på i mitt lopp (bara misstag efter misstag), så om ni vill se hur man inte ska göra, är det säkert bra att kolla. Om själva loppet då. Vi hade alltså masstart, vilket borde ha passat för mig. I början av banan (då man behövde inte orientera själv så mycket) gick det bra. Till nian hade vi ett längre avstånd, och då började det gå dåligt. Jag valde otroligt dumt och bommade kontrollen dessutom. Sen kom fjärilar där jag blev tvungen att börja orientera helt själv. Men det gjorde jag inte. Jag koncentrerade mig inte alls, löpte bara. Och då kan det inte bli bra. Jag bommade varenda kontroll. Efter fjärilen var jag alltså själv tills jag tog fast en. Vi löpte tillsammans, dåligt hela tiden. Vi var liksom bara på länk. Lite före varvningen tog vi fast ytterligare en och i varvningen var vi alltså tre tillsammans. Vi hade bara knappt två kilometer kvar, och fast jag visste att loppet hade dittills varit helt värdelöst, bestämde jag att jag kommer först av oss till målet. Jag tänkte lita på min slutspurt, men kunde avgöra redan tidigare. Hela loppet kändes som en länk bara, jag var inte ens trött när jag kom till mål. Jag hade också hoppat för en längre bana, men man får inte alltid det man vill.
Tyvärr blev säsongens sista lopp alltså otroligt dåligt. Jag var inte tillräckligt "laddad" och tänkte bara löpa. Jag hade säkert redan tidigare börjat tänka på nästa säsong, och jag kan säga att jag är riktigt taggad! Ibland blir man besviken, men man ska inte ge upp, tvärtom, nästa år vill jag vara så mycket bättre än i år. I sin helhet var säsongen ju lyckad, men jag tänkte skriva en "sammanfattning" av säsongen lite senare. Jag sparar positiva tankar dit, att den här texten inte blir alltför positiv. ;)
// Vuoden viimeinen SM, erikoispitkä, juostiin siis eilen Tampereella. Samalla päättyi pitkä kilpailukausi. Valitettavasti kauden viimeinen kisa oli osaltani täysi katastrofi.
Menimme Ikaalisiin, missä yövyimme, perjantai-iltana. Kävimme lyhyellä verryttelylenkillä, ja juoksu tuntui hyvältä. Eilen aamulla meillä ei ollut mikään kiire, vasta puoli kymmeneltä suuntasimme kohti kisapaikkaa. Koko päivän oli tosi kylmä, vain pari astetta. Aloitin verryttelyt ihan normaalisti, ja juoksu tuntui helpolta. Kisa oli vähän erikoinen siinä mielessä, että joillakin meistä oli GPS. Omassa juoksussani ei ole mitään hyvää katsottavaa, mutta jos haluatte katsoa, miten ei pidä juosta, kannattaa varmasti katsoa. Itse kisaan sitten. Kisa toteutettiin yhteislähtönä, minkä olisi pitänyt sopia minulle. Radan alussa (kun ei tarvinnut suunnistaa niin paljoa itse) sujui ihan hyvin. Pitkällä ysivälillä valitsin tyhmästi ja pummasin vielä rastiakin. Sitten alkoivat perhoset, ja jouduin alkaa suunnistaa ihan yksin. Mutta en suunnistanut. En keskittynyt yhtään, juoksin vain. Ja eihän niin voi onnistua. Pummasin jokaista rastia. Hajonnan jälkeen juoksin yksin, kunnes sain yhden sarjalaiseni kiinni. Sitten juoksimme yhdessä, huonosti. Olimme vain lenkillä, ja pummasimmekin. Vähän ennen varvausta saimme vielä yhden kiinni, ja varvauksessa meitä oli siis kolme yhdessä. Varvauksesta oli matkaa maaliin vajaat pari kilometriä, ja vaikka tiesin suunnistaneeni todella huonosti, päätin tulla ensimmäisenä meistä kolmesta maaliin. Ajattelin luottaa loppukiriini, mutta sainkin juostua karkuun jo aiemmin. Koko matka tuntui ihan lenkiltä, en ollut edes väsynyt maaliin tullessani. Olisin myös toivonut pidempää rataa, mutta aina ei voi saada haluamaansa.
Valitettavasti epäonnistuin siis tosi pahasti kauden päätöksessä. En ollut tarpeeksi latautunut ja olin varmasti kääntänyt katseen jo tulevaan kauteen. Ja voin sanoa, että olen tosi innoissani päästessäni vihdoin harjoittelemaan kohti ensi kautta! Joskus epäonnistuu, mutta ei pidä antaa periksi, päinvastoin, ensi vuonna haluan olla niin paljon parempi kuin tänä vuonna. Kokonaisuudessaanhan kausi oli onnistunut, mutta ajattelin tehdä vielä "yhteenvedon" koko kaudesta. Säästän hehkutukset kaudesta sinne, ettei tästä tekstistä tulisi aivan liian positiivinen. ;)
Kommentit
Lähetä kommentti