Lupasin aiemmin kirjoittaa yhteenvedon kaudestani, joten tässä se tulee. Kausihan oli ihan selvästi minun paras tähän mennessä, mutta tavoitteet ovat paljon korkeammalla! Jos katsoo vain, mitä olen saavuttanut, oli kausi aivan uskomaton. Mutta jos tarkastelee suorituksia, jäi paljon hampaankoloon. En onnistunut aivan loistavasti kertaakaan. Toki, juoksin joitain hyviä juoksuja, mutta se superjuoksu jäi puuttumaan. Tavoitteeni kaudelle oli kehittyä, sekä juoksijana että suunnistajana. Tällä kaudella aloin myös kilpailla radalla, mikä on mielestäni ollut tosi hauskaa!
Tammi-ja helmikuussa sain olla terveenä ja siksi pystyin harjoittelemaan hyvin. Hiihdin ja juoksin paljon. Osallistuin myös muutamaan hiihtosuunnistuskisaan tavoitteenani saada hyviä kovia harjoituksia. Reenit sujuivat hyvin. Hiihtolomalla leireilimme koulun kanssa Turkissa, missä saimme suunnistaa aivan upeissa maastoissa. Onnistunut leiri, oli tosi kivaa päästä juoksemaan paljaalla maalla keskellä talvea, mutta suunnistus ei sujunut yhtään. Muistan, kuinka pitkän matkan jälkeen valmentajamme kysyi minulta, miten oli sujunut, ja minä vastasin: "Paremmin kuin eilen, pummasin vain 10 minuuttia."
Maaliskuussa jatkoin PK-harjoittelua. Pysyin terveenä. Aloin suunnistaa "oikeasti", pääsiäisenä suunnistimme Turun seudulla. Reissu oli todellakin tarpeellinen, aloin saada otetta suunnistuksesta.
Huhtikuussa avasin kisakauden. Suunnistukseni ailahteli, joskus suunnistin ihan kohtuullisesti, mutta useimmiten olin aivan hukassa. FinnSpring oli täydellinen katastrofi. Huhtikuussa kävimme myös lyhyellä leirillä Tampereella koulun kanssa.
Toukokuussa kilpailin aika paljon, useimmat katsastuskisoista olivat juuri toukokuussa. Pietarsaaren sprintti meni aivan surkeasti, ja viimeistään sen jälkeen unohdin nuorten EM-kisat. EM-kisat eivät olleet tavoitteeni, mutta tietysti sellaisista unelmoi. SM-maastot menivät miten menivät, eivät hyvin, mutta sain ihan kohtuulliset pisteet suunnistajien joukosta. (Maastot olivat yksi katsastuskisoista.) Harjoittelin hyvin myös toukokuussa, mutta kisoissa en pystynyt parhaimpaani. Toukokuun lopussa olin myös leirillä Anttolassa, tulevien SM-kisojen mallimaastoissa. Ensimmäistä kertaa koko kaudella minusta tuntui, että suunnistus sujui edes jotenkin.
Kesäkuun alussa oli vuorossa SM-keskimatka. Minulla ei ollut paineita, halusin vain pystyä suunnistamaan omalla tasollani. Suureksi yllätyksekseni voitin ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultani. Voitto toi myös paikan nuorten EM-kisoihin, mikä oli ehdottomasti yksi kauden kohokohdista!
Nuorten EM-kisat järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteessa Puolassa. Metsässä juoksin käsittämättömän huonosti, mutta onneksi kisaviikon päättänyt sprintti meni edes vähän paremmin. En juossut hyvin, mutta epäonnistumisien jälkeen seitsemäs sija ensimmäisissä arvokisoissani tuntui hyvältä. Vaikka podium jäikin ärsyttävän lähelle. Paljonpaljon jäi parannettavaa, mutta aivan loistava reissu se oli silti!!
Heinäkuun lopun vietin Puolangalla, missä Kainuun rastiviikko järjestettiin. Itse juoksin vain kaksi viimeistä kilpailua EM-kisojen takia. Suunnistin ja juoksin myös muualla, muun muassa Tampereella ja Vaasan seudulla.
Elokuussa panostin harjoitteluun ja pidin kilpailutaukoa. Osallistuin vain muutamaan kilpailuun, KLL-kisoihin, missä voitin, ja maakuntaviestiin. Kilpailin vain saadakseni pari kovempaa harjoitusta, syksyn tärkeämmät kisathan olivat vasta edessäpäin. Uskon, että tämä kilpailutauko teki minulle hyvää, syksyn kisoissa olin nälkäinen.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna juostiin SM-pitkät Kirkkonummella. Hienot maastot, hienot radat ja vihdoin jotenkin onnistunut SM-pitkä! Kauden toinen SM-kulta oli todellakin enemmän kuin olin edes uskaltanut toivoa. SM-sprintti Vaasassa sen sijaan epäonnistui täysin. Suunnistin todella huonosti, mutta yllättävää kyllä, päädyin neljännelle sijalle. Seuraavan päivän SM-viestissä sain hyvän harjoituksen haastavassa pohjalaismaastossa. SM-yössä aloitin huonosti, mutta vähitellen sain jutun jujusta kiinni. Tuloksena SM-hopeaa viime vuoden tapaan, mikä tuntui hyvältä.
SM-yön jälkeen suuntasin nuorten maajoukkueen leirille, minne minut kutsuttiin. Suunnistimme monta hyvää harjoitusta Tampereella. Leirin jälkeen julkistettiin nuorten maajoukkue (Trimtex-ryhmä) kaudelle 2017, ja minä tulin valituksi!
Leirin jälkeen aloitin ylimenokauden. Se oli tylsää, mutta lepäsin ihan oikeasti. Lokakuun puolessavälissä juostiin vielä yksi SM, erikoispitkä. Siellä epäonnistuin. Analysoin suoritukseni, mutten jaksanut olla pettynyt kauaa. Katseet oli jo suunnattu kohti ensi kautta!
Kokonaisuudessaan minulla oli siis loistava kausi! Olen ollut terveenä ja voinut harjoitella. Satu sen sijaan kärsi koko kauden jo alkukaudesta tapahtuneesta loukkaantumisesta. Mutta nyt olemme molemmat jo suunnanneet katseet kohti ensi kautta!
//Jag lovade ju tidigare sammanfatta min säsong, så här kommer den. Säsongen var ju helt klart den bästa för mig hittills, men jag siktar mycket högre! Om man bara kollar vad jag har uppnått, var säsongen helt otrolig. Men om man tittar på prestationer, finns det mycket att förbättra. Jag lyckades inte superbra en enda gång. Javisst, jag löpte några helt bra lopp, men något superlopp gjorde jag inte. Målet före säsongen var att bli bättre, både som löpare och som orienterare. I år löpte jag dessutom mina första tävlingar på banan, vilket har varit superroligt, tycker jag!
I januari och i februari fick jag vara frisk och kunde träna bra. Jag skidade och löpte massor. Jag deltog några skidorienteringstävlingar också. Träningen flöt bra på. På sportlov for vi med skolan till Turkiet där vi fick orientera i sjukt fina skogar. Det var ett lyckat läger, jag tyckte verkligen om att löpa på bar mark, men orientering fungerade inte alls. Jag minns efter en långdistans när vår tränare frågade hur det hade gått och jag svarade: "Bättre än igår, bommade bara 10 minuter."
I mars fortsatte jag träna GU. Jag var frisk. Jag började orientera "på riktigt", på påsken orienterade vi i Åbotrakten. Det var riktigt nyttigt, jag började få grepp om orienteringen.
I april började jag tävlingssäsongen. Min orientering fungerade inte, ibland orienterade jag helt okej, men oftast kunde jag ingenting. FinnSpring var en total katastrof. I april var vi dessutom på ett läger i Tammerfors med skolan.
I maj tävlade jag rätt mycket, de flesta uttagningstävlingar arrangerades i maj. Sprinten i Jakobstad gick helt värdelöst och senast efter den slutade jag tänka på junior EM. EM var inte säsongens mål, men visst drömmar man om sånt. Terräng-FM for som det for, inte bra, men jag fick helt bra poäng bland orienterarna (Den här tävlingen var alltså en av uttagningstävlingar.) Jag tränade bra i maj också, men i tävlingarna lyckades jag inte som jag skulle ha velat. I slutet av maj var jag med på ett läger i Anttola, alltså på samma ställe där medel-FM skulle arrangeras om några veckor. Först där kände jag att jag kunde orientera ens lite.
I början av juni stod det då FM-medeldistans på schemat. Jag hade ingen press, jag ville bara orientera bra. Till min stora förvåning vann jag mitt första individuella FM-guldet. Vinsten gav mig också biljett till junior-EM, vilket var verkligen en av säsongens höjdpunkter!
I slutet av juni och i början av juli arrangerades då junior-EM i Polen. Jag löpte riktigt uselt i skogen. I sprinten lyckades jag bättre, inte bra men bättre, och slutade mina första värdetävlingar med en sjunde plats. Ja, det fanns alltså mycket att förbättra, men en sjukt kul resa var den!!
Slutet av juni tillbringades i Puolanka, där Kainuun Rastiviikko arrangerades. Jag löpte och orienterade också till exempel i Tammerfors och i Vasaregionen.
I augusti satsade jag på träningen och höll tävlingspaus. Jag tävlade bara några gånger, i KLL, där jag vann och i landskapstafett. Jag tävlade bara för att få några hårdare pass. Jag tror att den här tävlingspausen fungerade bra för mig, jag var hungrig inför höstens FM.
Första veckoslut i september arrangerades lång-FM i Kyrkslätt. Fina banor och fin terräng, och äntligen en någorlunda lyckad lång-FM! Andra guldet för året var mycket mer än jag någonsin hade hoppats. Sprint-FM i Vasa lyckades däremot inte alls. Jag orienterade riktigt dåligt och blev, överraskande nog, fjärde. Följande dagens stafett-FM fungerade som en bra träning i en fin terräng. Ännu i september löpte vi natt-FM, där jag började dåligt, men småningom började orientera bättre. Silver, som ifjol, kändes bra.
Efter natt-FM var jag med på ett juniorlandslagsläger dit jag blev inbjuden. Lägret hölls i Tammerfors, och vi fick orientera många bra pass. Efter lägret publicerades det nya juniorlandslaget, och jag blev uttagen!
Efter lägret började jag viloperiod. Det var tråkigt, men jag vilade på riktigt. I mitten av oktober tävlades ännu en FM, ultralång. Där misslyckades jag. Jag analyserade tävlingen, men orkade inte vara besviken länge. Jag hade ju redan börjat tänka på nästa säsong!
Allt som allt, en toppen säsong! Jag har varit frisk och kunnat träna. Satu däremot har varit skadad i princip hela säsongen, vilket var ju förstås en stor besvikelse. Men nu har vi båda redan börjat träna mot nästa säsong!
Tammi-ja helmikuussa sain olla terveenä ja siksi pystyin harjoittelemaan hyvin. Hiihdin ja juoksin paljon. Osallistuin myös muutamaan hiihtosuunnistuskisaan tavoitteenani saada hyviä kovia harjoituksia. Reenit sujuivat hyvin. Hiihtolomalla leireilimme koulun kanssa Turkissa, missä saimme suunnistaa aivan upeissa maastoissa. Onnistunut leiri, oli tosi kivaa päästä juoksemaan paljaalla maalla keskellä talvea, mutta suunnistus ei sujunut yhtään. Muistan, kuinka pitkän matkan jälkeen valmentajamme kysyi minulta, miten oli sujunut, ja minä vastasin: "Paremmin kuin eilen, pummasin vain 10 minuuttia."
Maaliskuussa jatkoin PK-harjoittelua. Pysyin terveenä. Aloin suunnistaa "oikeasti", pääsiäisenä suunnistimme Turun seudulla. Reissu oli todellakin tarpeellinen, aloin saada otetta suunnistuksesta.
Huhtikuussa avasin kisakauden. Suunnistukseni ailahteli, joskus suunnistin ihan kohtuullisesti, mutta useimmiten olin aivan hukassa. FinnSpring oli täydellinen katastrofi. Huhtikuussa kävimme myös lyhyellä leirillä Tampereella koulun kanssa.
Toukokuussa kilpailin aika paljon, useimmat katsastuskisoista olivat juuri toukokuussa. Pietarsaaren sprintti meni aivan surkeasti, ja viimeistään sen jälkeen unohdin nuorten EM-kisat. EM-kisat eivät olleet tavoitteeni, mutta tietysti sellaisista unelmoi. SM-maastot menivät miten menivät, eivät hyvin, mutta sain ihan kohtuulliset pisteet suunnistajien joukosta. (Maastot olivat yksi katsastuskisoista.) Harjoittelin hyvin myös toukokuussa, mutta kisoissa en pystynyt parhaimpaani. Toukokuun lopussa olin myös leirillä Anttolassa, tulevien SM-kisojen mallimaastoissa. Ensimmäistä kertaa koko kaudella minusta tuntui, että suunnistus sujui edes jotenkin.
Kesäkuun alussa oli vuorossa SM-keskimatka. Minulla ei ollut paineita, halusin vain pystyä suunnistamaan omalla tasollani. Suureksi yllätyksekseni voitin ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultani. Voitto toi myös paikan nuorten EM-kisoihin, mikä oli ehdottomasti yksi kauden kohokohdista!
Nuorten EM-kisat järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteessa Puolassa. Metsässä juoksin käsittämättömän huonosti, mutta onneksi kisaviikon päättänyt sprintti meni edes vähän paremmin. En juossut hyvin, mutta epäonnistumisien jälkeen seitsemäs sija ensimmäisissä arvokisoissani tuntui hyvältä. Vaikka podium jäikin ärsyttävän lähelle. Paljonpaljon jäi parannettavaa, mutta aivan loistava reissu se oli silti!!
 |
| Kuvat EYOCista Severi Eerola |
Heinäkuun lopun vietin Puolangalla, missä Kainuun rastiviikko järjestettiin. Itse juoksin vain kaksi viimeistä kilpailua EM-kisojen takia. Suunnistin ja juoksin myös muualla, muun muassa Tampereella ja Vaasan seudulla.
Elokuussa panostin harjoitteluun ja pidin kilpailutaukoa. Osallistuin vain muutamaan kilpailuun, KLL-kisoihin, missä voitin, ja maakuntaviestiin. Kilpailin vain saadakseni pari kovempaa harjoitusta, syksyn tärkeämmät kisathan olivat vasta edessäpäin. Uskon, että tämä kilpailutauko teki minulle hyvää, syksyn kisoissa olin nälkäinen.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna juostiin SM-pitkät Kirkkonummella. Hienot maastot, hienot radat ja vihdoin jotenkin onnistunut SM-pitkä! Kauden toinen SM-kulta oli todellakin enemmän kuin olin edes uskaltanut toivoa. SM-sprintti Vaasassa sen sijaan epäonnistui täysin. Suunnistin todella huonosti, mutta yllättävää kyllä, päädyin neljännelle sijalle. Seuraavan päivän SM-viestissä sain hyvän harjoituksen haastavassa pohjalaismaastossa. SM-yössä aloitin huonosti, mutta vähitellen sain jutun jujusta kiinni. Tuloksena SM-hopeaa viime vuoden tapaan, mikä tuntui hyvältä.
SM-yön jälkeen suuntasin nuorten maajoukkueen leirille, minne minut kutsuttiin. Suunnistimme monta hyvää harjoitusta Tampereella. Leirin jälkeen julkistettiin nuorten maajoukkue (Trimtex-ryhmä) kaudelle 2017, ja minä tulin valituksi!
Leirin jälkeen aloitin ylimenokauden. Se oli tylsää, mutta lepäsin ihan oikeasti. Lokakuun puolessavälissä juostiin vielä yksi SM, erikoispitkä. Siellä epäonnistuin. Analysoin suoritukseni, mutten jaksanut olla pettynyt kauaa. Katseet oli jo suunnattu kohti ensi kautta!
Kokonaisuudessaan minulla oli siis loistava kausi! Olen ollut terveenä ja voinut harjoitella. Satu sen sijaan kärsi koko kauden jo alkukaudesta tapahtuneesta loukkaantumisesta. Mutta nyt olemme molemmat jo suunnanneet katseet kohti ensi kautta!
//Jag lovade ju tidigare sammanfatta min säsong, så här kommer den. Säsongen var ju helt klart den bästa för mig hittills, men jag siktar mycket högre! Om man bara kollar vad jag har uppnått, var säsongen helt otrolig. Men om man tittar på prestationer, finns det mycket att förbättra. Jag lyckades inte superbra en enda gång. Javisst, jag löpte några helt bra lopp, men något superlopp gjorde jag inte. Målet före säsongen var att bli bättre, både som löpare och som orienterare. I år löpte jag dessutom mina första tävlingar på banan, vilket har varit superroligt, tycker jag!
I januari och i februari fick jag vara frisk och kunde träna bra. Jag skidade och löpte massor. Jag deltog några skidorienteringstävlingar också. Träningen flöt bra på. På sportlov for vi med skolan till Turkiet där vi fick orientera i sjukt fina skogar. Det var ett lyckat läger, jag tyckte verkligen om att löpa på bar mark, men orientering fungerade inte alls. Jag minns efter en långdistans när vår tränare frågade hur det hade gått och jag svarade: "Bättre än igår, bommade bara 10 minuter."
I mars fortsatte jag träna GU. Jag var frisk. Jag började orientera "på riktigt", på påsken orienterade vi i Åbotrakten. Det var riktigt nyttigt, jag började få grepp om orienteringen.
I april började jag tävlingssäsongen. Min orientering fungerade inte, ibland orienterade jag helt okej, men oftast kunde jag ingenting. FinnSpring var en total katastrof. I april var vi dessutom på ett läger i Tammerfors med skolan.
I maj tävlade jag rätt mycket, de flesta uttagningstävlingar arrangerades i maj. Sprinten i Jakobstad gick helt värdelöst och senast efter den slutade jag tänka på junior EM. EM var inte säsongens mål, men visst drömmar man om sånt. Terräng-FM for som det for, inte bra, men jag fick helt bra poäng bland orienterarna (Den här tävlingen var alltså en av uttagningstävlingar.) Jag tränade bra i maj också, men i tävlingarna lyckades jag inte som jag skulle ha velat. I slutet av maj var jag med på ett läger i Anttola, alltså på samma ställe där medel-FM skulle arrangeras om några veckor. Först där kände jag att jag kunde orientera ens lite.
I början av juni stod det då FM-medeldistans på schemat. Jag hade ingen press, jag ville bara orientera bra. Till min stora förvåning vann jag mitt första individuella FM-guldet. Vinsten gav mig också biljett till junior-EM, vilket var verkligen en av säsongens höjdpunkter!
I slutet av juni och i början av juli arrangerades då junior-EM i Polen. Jag löpte riktigt uselt i skogen. I sprinten lyckades jag bättre, inte bra men bättre, och slutade mina första värdetävlingar med en sjunde plats. Ja, det fanns alltså mycket att förbättra, men en sjukt kul resa var den!!
Slutet av juni tillbringades i Puolanka, där Kainuun Rastiviikko arrangerades. Jag löpte och orienterade också till exempel i Tammerfors och i Vasaregionen.
I augusti satsade jag på träningen och höll tävlingspaus. Jag tävlade bara några gånger, i KLL, där jag vann och i landskapstafett. Jag tävlade bara för att få några hårdare pass. Jag tror att den här tävlingspausen fungerade bra för mig, jag var hungrig inför höstens FM.
Första veckoslut i september arrangerades lång-FM i Kyrkslätt. Fina banor och fin terräng, och äntligen en någorlunda lyckad lång-FM! Andra guldet för året var mycket mer än jag någonsin hade hoppats. Sprint-FM i Vasa lyckades däremot inte alls. Jag orienterade riktigt dåligt och blev, överraskande nog, fjärde. Följande dagens stafett-FM fungerade som en bra träning i en fin terräng. Ännu i september löpte vi natt-FM, där jag började dåligt, men småningom började orientera bättre. Silver, som ifjol, kändes bra.
Efter natt-FM var jag med på ett juniorlandslagsläger dit jag blev inbjuden. Lägret hölls i Tammerfors, och vi fick orientera många bra pass. Efter lägret publicerades det nya juniorlandslaget, och jag blev uttagen!
Efter lägret började jag viloperiod. Det var tråkigt, men jag vilade på riktigt. I mitten av oktober tävlades ännu en FM, ultralång. Där misslyckades jag. Jag analyserade tävlingen, men orkade inte vara besviken länge. Jag hade ju redan börjat tänka på nästa säsong!
Allt som allt, en toppen säsong! Jag har varit frisk och kunnat träna. Satu däremot har varit skadad i princip hela säsongen, vilket var ju förstås en stor besvikelse. Men nu har vi båda redan börjat träna mot nästa säsong!
Kommentit
Lähetä kommentti