Nyt on kisat Kallilla, Keminmaalla kisattu, ja olihan se ihan jännää siellä mennä. Ensinnäkin minulla ei ikinä aikaisemmin ole ollut gps-seurantaa hiihtosuunnistuksessa, eikä myöskään suomivaatteita päällä, joten niistä tuli sitten lisäjännitystä.
Perjantaina aamulla lähdimme Syötteeltä kohti Keminmaata joskus seitsemän aikaan. Pakkasta lähtiessä oli -29C, joten kisajärjestäjien sivuja tuli kyllä päiviteltyä ja toivottua, ettei kisoja jouduttaisi perumaan pakkasen takia. No, matkalla kisoihin tuli tieto, että kisat pidetään, mutta kaikkia lähtöjä siirretään tunnilla eteenpäin.
Kuten tavallista, olin suunnitellut. että verryttelen ennen kisaa kuten aina, eli juosten. Kun lähtöön oli aikaa tunti ja kymmenen minuuttia aloin jo vähän miettimään, että kerkeänköhän saada kisapukua tarpeeksi ajoissa, että voin varmistaa sen mahtuvan päälleni. No, löysin sitten nuorten maajoukkueen valmentajan ja häneltä sain puvun, ja se jopa oli sopivan kokoinen! Mutta ongelma oli panta. Ei mitään mahdollisuutta kisata sellaisella löysällä pannalla, joka heti tippuisi päästä. Onneksi sain Liisalta lainaan toisen hänen suomipannoistaan ja pääsin kisaamaan suomitamineissa. Kisa sitten olikin aikamoista seikkailua ja pysähtelyä. Suunnistus ei sujunut yhtään, ja ykköselle mennessä tajusin, että mittakaava on 1:5 000. Tyhmiä reitinvalintoja tuli, ja en osaa hiihtää lujaa lyhyttä matkaa.
Lauantaina oli vuorossa keskimatka. Alussa varsinkin oli vaikea pysyä mukana, mille rastille olin menossa, ja pysähtelyjä risteyksissä tuli paljon. Radan loppupuolella sekoilin isoilla urilla, ja meno oli epävarmaa, mutta pääsin maaliin asti. Vauhdin pystyin pitämään samana koko matkan, eikä se tuntunut pahalta. Ehkä seuraavassa kisassa uskallan hiihtää sitten vähän lujempaa.
Voin kuitenkin olla melko tyytyväinen maajoukkuedebyyttiini, Nordic Junior Meetingissä (nuorten maaottelu). Hiihtosuunnistuskaudella on vielä mukavasti kisoja jäljellä, saa nähdä mihin omat suoritukset niissä riittää. Aion kuitenkin ottaa kisat hyvinä harjoituksina, vaikkei menestystä tulisikaan, ja nauttia niistä.
Perjantaina aamulla lähdimme Syötteeltä kohti Keminmaata joskus seitsemän aikaan. Pakkasta lähtiessä oli -29C, joten kisajärjestäjien sivuja tuli kyllä päiviteltyä ja toivottua, ettei kisoja jouduttaisi perumaan pakkasen takia. No, matkalla kisoihin tuli tieto, että kisat pidetään, mutta kaikkia lähtöjä siirretään tunnilla eteenpäin.
 |
| Anu oli lauantaina loistava huoltaja kisapaikalla. Hän kisasi itse vain perjantaina. |
Kuten tavallista, olin suunnitellut. että verryttelen ennen kisaa kuten aina, eli juosten. Kun lähtöön oli aikaa tunti ja kymmenen minuuttia aloin jo vähän miettimään, että kerkeänköhän saada kisapukua tarpeeksi ajoissa, että voin varmistaa sen mahtuvan päälleni. No, löysin sitten nuorten maajoukkueen valmentajan ja häneltä sain puvun, ja se jopa oli sopivan kokoinen! Mutta ongelma oli panta. Ei mitään mahdollisuutta kisata sellaisella löysällä pannalla, joka heti tippuisi päästä. Onneksi sain Liisalta lainaan toisen hänen suomipannoistaan ja pääsin kisaamaan suomitamineissa. Kisa sitten olikin aikamoista seikkailua ja pysähtelyä. Suunnistus ei sujunut yhtään, ja ykköselle mennessä tajusin, että mittakaava on 1:5 000. Tyhmiä reitinvalintoja tuli, ja en osaa hiihtää lujaa lyhyttä matkaa.
Lauantaina oli vuorossa keskimatka. Alussa varsinkin oli vaikea pysyä mukana, mille rastille olin menossa, ja pysähtelyjä risteyksissä tuli paljon. Radan loppupuolella sekoilin isoilla urilla, ja meno oli epävarmaa, mutta pääsin maaliin asti. Vauhdin pystyin pitämään samana koko matkan, eikä se tuntunut pahalta. Ehkä seuraavassa kisassa uskallan hiihtää sitten vähän lujempaa.
Kommentit
Lähetä kommentti