Lite sent nog, det kan jag medge. Men i alla fall, tänkte sammanfatta FM som tävlades i Mikkeli förra veckoslut. I lördags skidade vi alltså individuell sprint och i söndags var det dags för parsprint. Eftersom tävlingarna arrangerades i Mikkeli, for vi dit förstås redan i fredags. Väl framme sprang vi en kort länk precis bredvid tävlingsområdet, vi bodde nämligen typ 300 m från TC.
Lördagen började jag med en kort morgonlänk. Kroppen kändes helt bra, jag visste att det handlar mer om orienteringen. Jag har ju skidorienterat rätt lite denna säsong, så jag hade abslolut noll förväntningar för resultatet. Jag bestämde mig att ta tävlingarna som bra träningar, inget mer. Kvalet gick helt okej, bortsett från några små misstag. Jag tog det dock jättelugnt, ville bara orientera bra. Banan var ganska teknisk, man fick nog fokusera på orienteringen hela tiden. Jag tänkte på samma sätt före finalen: ta det lugnt bara och göra bara det jag kan. Nåja, redan till ettan gjorde ett mindre misstag, men efter det bestämde jag att börja om och bara göra mitt bästa. Resten av banan orienterade jag ganska bra, förutom ett misstag som jag gjorde till sjuan. Helt godkänt lopp alltså, speciellt med tanke på hur lite jag skidorienterat denna säsong. Placeringen blev en stor överraskning, jag blev andra, knappa 30 sekunder efter Veera.
I söndags tävlade vi då som ett lag med Satu. Ett riktigt dreamteam ;) Jag hade den första (och tredje och femte) sträckan. Jag orienterade sådär stabilt, inga superlopp, men inga fiasko heller. Satu orienterade bra, förutom på sin första sträcka, där hon gjorde flera misstag. Banorna var utmanande också på söndag, men på vissa ställen började man liksom känna igen spåren, vilket var lite tråkigt. Resultatet blev en andra plats, efter Henna och Tuuli. De var helt enkelt för bra den dagen.
Resultatmässigt ett lyckat veckoslut. Men något som störde mig var nog den låååånga bilresan dit och tillbaka. Nåja, så är det då man bor i Österbotten.
// Vähän myöhässä, myönnän. Mutta joka tapauksessa ajattelin hieman kertoa viime viikonlopun SM-kisoista. Kisat järjestettiin Mikkelissä, lauantaina kilpailtiin henkilökohtaisista sprinttimestaruuksista, ja sunnuntaina oli vuorossa parisprintit. Matkustimme Mikkeliin tietysti jo perjantaina, ja perillä juoksimme kevyen verkkalenkin ihan kisa-alueen vieressä. Majoituimme siis noin 300 metrin päässä kisakeskuksesta.
Launtaiaamuna suuntasin ensimmäisenä aamulenkille. Juoksu kulki mukavasti, tiesin kyllä, että enemmän olisi kyse suunnistukseni sujuvuudesta. Olen hiihtosuunnistanut todella vähän tällä kaudella, joten minkäänlaisia odotuksia minulla ei ollut. Halusin vain tehdä hyvän ja sujuvan suorituksen, joten suunnistus edellä täytyisi mennä. Karsinta sujui osaltani ihan mukavasti, lukuun ottamatta muutamaa pienempää koukkua ja epäsujuvuutta. Rata oli aika tekninen, ja koko ajan sai keskittyä pysyäkseen kartalla. Samalla ajatuksella lähdin finaaliin: suunnistus edellä omaa työtä tehden. Nojaa, heti ensimmäiselle rastille tein pienen koukun, minkä jälkeen päätin rauhoittua ja keskittyä vain siihen olennaiseen eli suunnistukseen. Loppuosa radasta sujuikin sitten ihan mukavasti, seiskan pummia lukuun ottamatta. Joka tapauksessa ihan hyväksytty suoritus, varsinkin, jos miettii, kuinka vähän olen tätä lajia tällä kaudella harjoitellut. Sijoitus, toinen, oli mukava yllätys.
Sunnuntaina hiihdimme Satun kanssa joukkueena, minä ensimmäisellä (ja kolmannella ja viidennellä) ja Satu toisella osuudella. Oma suunnistukseni sujui ihan kohtuullisesti, ei mitenkään loisteliaasti, mutta en tehnyt mitään isoja virheitä. Satulla suunnistus sujui mukavasti, paitsi ensimmäisellä osuudella. Sijoitus, toinen, oli sinä päivänä se, mihin pystyimme. Henna ja Tuuli olivat yksinkertaisesti liian kovia.
Tulosten perusteella siis ihan onnistunut viikonloppu. Jotain, mikä ei niin mukavaa ollut, oli piiiiitkä automatka. Mutta niin se usein on, kun asuu Pohjanmaalla.
Lördagen började jag med en kort morgonlänk. Kroppen kändes helt bra, jag visste att det handlar mer om orienteringen. Jag har ju skidorienterat rätt lite denna säsong, så jag hade abslolut noll förväntningar för resultatet. Jag bestämde mig att ta tävlingarna som bra träningar, inget mer. Kvalet gick helt okej, bortsett från några små misstag. Jag tog det dock jättelugnt, ville bara orientera bra. Banan var ganska teknisk, man fick nog fokusera på orienteringen hela tiden. Jag tänkte på samma sätt före finalen: ta det lugnt bara och göra bara det jag kan. Nåja, redan till ettan gjorde ett mindre misstag, men efter det bestämde jag att börja om och bara göra mitt bästa. Resten av banan orienterade jag ganska bra, förutom ett misstag som jag gjorde till sjuan. Helt godkänt lopp alltså, speciellt med tanke på hur lite jag skidorienterat denna säsong. Placeringen blev en stor överraskning, jag blev andra, knappa 30 sekunder efter Veera.
I söndags tävlade vi då som ett lag med Satu. Ett riktigt dreamteam ;) Jag hade den första (och tredje och femte) sträckan. Jag orienterade sådär stabilt, inga superlopp, men inga fiasko heller. Satu orienterade bra, förutom på sin första sträcka, där hon gjorde flera misstag. Banorna var utmanande också på söndag, men på vissa ställen började man liksom känna igen spåren, vilket var lite tråkigt. Resultatet blev en andra plats, efter Henna och Tuuli. De var helt enkelt för bra den dagen.
Resultatmässigt ett lyckat veckoslut. Men något som störde mig var nog den låååånga bilresan dit och tillbaka. Nåja, så är det då man bor i Österbotten.
// Vähän myöhässä, myönnän. Mutta joka tapauksessa ajattelin hieman kertoa viime viikonlopun SM-kisoista. Kisat järjestettiin Mikkelissä, lauantaina kilpailtiin henkilökohtaisista sprinttimestaruuksista, ja sunnuntaina oli vuorossa parisprintit. Matkustimme Mikkeliin tietysti jo perjantaina, ja perillä juoksimme kevyen verkkalenkin ihan kisa-alueen vieressä. Majoituimme siis noin 300 metrin päässä kisakeskuksesta.
Sunnuntaina hiihdimme Satun kanssa joukkueena, minä ensimmäisellä (ja kolmannella ja viidennellä) ja Satu toisella osuudella. Oma suunnistukseni sujui ihan kohtuullisesti, ei mitenkään loisteliaasti, mutta en tehnyt mitään isoja virheitä. Satulla suunnistus sujui mukavasti, paitsi ensimmäisellä osuudella. Sijoitus, toinen, oli sinä päivänä se, mihin pystyimme. Henna ja Tuuli olivat yksinkertaisesti liian kovia.
Tulosten perusteella siis ihan onnistunut viikonloppu. Jotain, mikä ei niin mukavaa ollut, oli piiiiitkä automatka. Mutta niin se usein on, kun asuu Pohjanmaalla.
Kommentit
Lähetä kommentti