Kaksi viikonloppua sitten ( 2-3.9.2017 ) Lapualla juostiin SM-pitkä. Kisa juostiin tuttuun tyyliin aloittaen lauantaina karsinnalla ja sunnuntaina vuorossa oli finaali. Anu ei ollut kisassa mukana kipeytyneen akillesjänteensä takia. D18-sarjaan, jossa juoksin, oli ilmoittautunut mukaan 73 suunnistajaa, joista 40 pääsi finaaliin, kaksikymmentä molemmista karsintaryhmistä.
 |
| Kuva: Juhani Heittola |
Karsinnassa lauantaina minulla oli lähtö 12.04, joten odottelua puoli kaksitoista sulkeutuneella lähtökynnyksellä ei ollut kauaa. Heti ensimmäiselle rastille valitsin pitkän tie/polku kierron jolloin en aivan päässyt 1:15 000 kartan mittakaavaan kiinni ja tein toisella rastivälillä virhettä. Olin kuitenkin jo saanut edellä lähteneitä kiinni, joten täyteen kilpailuvauhtiin ei ollut vauhtia tarvetta nostaa. Menin siis karsinnan rauhassa ja opettelin ymmärtämään kartoittajan käsialaa kartalla. Olin D18K1 toinen joten pääsin selvästi finaaliin. Illalla polveani särki ja se tuntui jäykältä, koska ensimmäiselle rastille mennessä luin karttaa, kun olin siirtynyt polulta metsään ja astuin johonkin epätasaiseen kohtaan ja polveni vääntyi yli.
Oli mukava herätä sunnuntaina aamulla omasta sängystä, koska se on harvinaista Etelä-Pohjanmaalla asuvalle ennen SM-kisaa. Polveni tuntui vielä vähän kipeältä ja jäykältä, mutta äitini oli teipannut sen illalla ja juoksin kisankin sitten polvi teipattuna. Tällä kertaa minulla oli lähtö 12.52 ja lähtökynnys sulkeutui taas puoli kaksitoista. Odottelua oli siis hieman kauemmin, mutta onneksi lähtökynnyksellä oli hyvä sisätila. Sisällä oli huoneita joissa oli sänkyjä, joten siellä makoillen oli hyvä valmistautua omaan suoritukseen. Olin sarjani kolmanneksi viimeinen lähtijä, mutta en ottanut siitä paineita. Lähdin ensimmäiselle rastille hakemaan polkua alle, mutta jo ennen kuin pääsi polulle jalkapöytäni sisäpuolelle osui todella terävä kivi. Jalkaani otti todella kipeää ja kun löysin ensimmäisen rastini noin minuutin virheen jälkeen mietin, että onko mitään järkeä enää jatkaa kun jalkaan sattuu niin paljon ja heti ensimmäistä rastia on pummannut. Mietin kuitenkin, että Anu ei ole mukana, joten minun on pakko tulla maaliin joten jatkoin matkaa miten pystyin. Yritin keskittyä suunnistukseen, koska juoksu ei sujunut kevyesti kivun takia ja jouduin hieman hidastamaan siksi. Tein kuitenkin muutaman virheen matkalla, mutta en halunnut luovuttaa. Otin pitkällä välillä geelin, jonka olin laittanut takataskuun kuten aina pitkillä matkoilla. Matka ei ollut sinänsä niin pitkä että olisin tarvinnut lisää energiaa, mutta halusin keskittyä muuhun kuin jalkaani joten otin sen kuitenkin. Loppuradalla tein joitakin pieniä koukkuja, mutta sain pidettyä suunnistuksen yllättävän hyvin kasassa. Loppusuoralla yritin vielä juosta kunnolla, mutta päästyäni maaliin istuin maahan ja aloin ottamaan kenkää pois jalasta, koska kipu ei ollut hellittänyt yhtään kisan aikana. Menin suoraan ensiapuun (kuten liian monessa muussakin kisassa on käynyt ) ja sain kylmää jalkaan sekä särkylääkettä. Oli kuitenkin mukava kun Anu ja koiramme Pimu tulivat tervehtimään minua ja kertomaan että olin toinen!
Sain siis ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalini ja siitä on hyvä jatkaa treenaamista kohti seuraavia SM-kisoja. En kuitenkaan ole voinut treenata kuten olisin halunnut, koska jalassani on vielä tuntunut kipua. Olen kuitenkin juossut joitain harjoituksia, mutta selvästi jalkaa säästellen. Nyt kun kisoista on kulunut yli viikko on mustelma jo suurimmaksi osaksi hävinnyt ja enää juostessa voin tuntea kuinka jalkapohjan lihas on kiristynyt ja välillä vähän kipua, mutta en usko että se vaivaa enää SM-viestissä tai sprintissä.
 |
| Kuva: Juhani Heittola |
 |
| Kuva: Juhani Heittola |
Kommentit
Lähetä kommentti