Suunnistuskausi alkaa minullakin nyt kunnolla pyörähtää käyntiin, kun viimeisistä hiihtosuunnistuskisoista on aikaa jo kuukausi. Tässä tekstissä kerron miten Mynämäellä FinnSpringillä kilpaileminen sujui, mutta ennen sitä haluan kertoa, että minut on valittu kaudelle 2017-2018 Suomen Suunnistusliiton nuorten hiihtosuunnistuksen valmennusryhmään eli talenttiryhmään (nuorten maajoukkue)!
Perjantaina lähdimme Vaasasta kohti Turkua ja illalla juoksimme kevyen lenkin että saisimme autossa istumisesta puutuneet jalat paremmiksi ennen lauantain viestiä. Vaikka saimmekin matkalla Turkuun tiedon, että joukkueemme kolmas jäsen, jonka oli tarkoitus juosta ankkuriosuus, oli sairastunut, päätimme kuitenkin että lähdemme viestiin mukaan ja otamme sen ihan harjoituksena.
Lauantaina saimme nukka pitkään, koska lähtö oli vasta 12.10. Kävin aamulla ennen aamupalaa verryttelemässä jalkoja vähän ulkona Anun kanssa ja silloin oli jo selvää että keli tulee olemaan aivan kauhea. Saavuimme kisapaikalle reilun tunnin ennen lähtöä. Satoi vettä, räntää ja rakeita joten istuin vain sateenvarjon alla ja ajattelin, että on ihan turha verrytellä, koska joukkueemme ei kuitenkaan tule maaliin. Kun kello oli 12.00 kuulin kuulutuksen että aikaa lähtöön on 10min, joten lähdin sisäänlukuun ja tein todella pikaverryttelyn (noin 5min) koska jo neljä minuuttia ennen lähtöä aloittajat ohjattiin riviin seisomaan. Voin sanoa, että en ole todellakaan tottunut juoksemaan viestissä aloitusta. Tämä oli neljäs viesti ikinä missä olin aloittamassa. Heti ensimmäiselle rastille mennessä huomasin, että verryttelyn pois jättäminen oli todellakin virhe. Hengitys ei toiminut yhtään ja jalat olivat ihan tukossa jo ennen k-pistettä, jonne oli pieni mäki. Tein sitten ykköselle heti virheen ja suunnistus tuntui todella tökkivältä. Suunnistusta en saanut sujuvaksi ollenkaan radan aikana, mutta radan loppupuolella juoksu alkoi tuntua jo ihan hyvältä. Tulin kuitenkin 37s kärjessä vaihtoon ennen seuraavia joukkueita, joten Anu sai lähteä sopivasti yksin, etteivät muut päässeet hänen peräänsä. Anu juoksi hyvän osuuden, joten olimme Anun osuuden jälkeen seitsemän ja puoli minuuttia edellä seuraavaa joukkuetta, joka oli Espoon Suunta. Mutta kuten jo mainitsin, niin meillä ei ollut enää ketään jatkamaan viestiä loppuun niin saimme tehtyä vain hyvät harjoitukset. Sarja jossa kilpailimme viestissä oli D15-18, ja joukkueita kilpailuun lähti vajaat kolmekymmentä.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkän matka joka tarkoitti minulle 6,6km rataa. Verryttelin kunnolla ja tein kaiken miten yleensä teen kisoissa. Tai no, juuri ennen kuin lähdin lähtöön laitoinkin piilolinssit silmiin ja otin lasit pois, koska taivaalta satoi vähän jotain lumen ja veden sekaista. Kun minulla oli lähtöaika ja pääsin metsään niin juoksu tuntui hyvältä ja rennolta. No kuitenkin ongelmat alkoi kun olin juossut noin 200m. Heti kun tulin tiheikköön niin risu löi silmään. Suunnistus meni täysin sekaisin siinä hetkellä ja tein heti ykköselle kolmen ja puolen minuutin virheen. Tajusin heti kun risu oli osunut silmään, että piilolinssi oli pyörähtänyt ylös silmään, ja että silmään oli mennyt jotain. Menin kuitenkin radan loppuun asti, vaikka jouduin lukemaan karttaa vain toisella silmällä, niin että laitoin käden kipeän silmän päälle että näkisin edes jotenkin karttaa. Maaston näkeminen sen sijaan oli vielä haastavampaa. Kun toisessa silmässä vielä piilolinssi vielä oli ja toisessa se ei ainakaan oikeassa kohtaa ollut, niin en hahmottanut kaukanako maanpinta oli kun juoksin ja mihin juoksin. Menin radan sitten enimmäkseen suunnalla koska 1:15000 mittakaavaisen kartan tarkka lukeminen ei oikein onnistunut enää. Löysin kuitenkin rastit yllättävän hyvin muutamaa isompaa virhettä lukuun ottamatta. Vauhtia en kyllä pystynyt pitämään ja kaatuilin paljon, joten nyt on kauniit mustelmat polvissa, kyynärpäissä ja kyljissä. Pääsin kuitenkin maaliin ja olin viides D18-sarjassa. Hävisin kuitenkin kärkeen reilut kahdeksan minuuttia, mutta se nyt oli ihan oletettavissa kun en nähnyt kunnolla ja siksi en voinut myöskään pitää vauhtia. Metsään sarjassa lähti 51 suunnistajaa joten saan olla sijoitukseen tyytyväinen vaikkei kauhean hyvä mieli kisasta jäänytkään. Kävin heti maaliin tultuani ensiavussa jossa rikki menneen piilolinssini palasia yritettiin saada pois. Luultavasti kaikki palat tulivat pois kun silmääni huuhdeltiin ja samalla myös kaikki roskat joita sinne oli mennyt. Nyt silmäni on vielä vähän kipeä, kun kilpailusta on päivä aikaa, mutta eiköhän se tästä parane.
Anu pääsi nauttimaan Nousiaisten kallioista oikein urakalla, koska hän juoksi Huippuliigassa D21E-sarjassa, jolloin matkaa hänellä oli 11,7km. Eroa kärkeen pitkällä matkalla Anulla jäi vain reilut kolme minuuttia. Hän oli yhdestoista ja jopa melko tyytyväinen suoritukseensa. "Rauhallinen, hallittu, oma suoritus. Joitakin rastinotto virheitä tein, ja pidemmillä väleillä tuli turhaa seilaamista" kertasi Anu kilpailun jälkeen.
Perjantaina lähdimme Vaasasta kohti Turkua ja illalla juoksimme kevyen lenkin että saisimme autossa istumisesta puutuneet jalat paremmiksi ennen lauantain viestiä. Vaikka saimmekin matkalla Turkuun tiedon, että joukkueemme kolmas jäsen, jonka oli tarkoitus juosta ankkuriosuus, oli sairastunut, päätimme kuitenkin että lähdemme viestiin mukaan ja otamme sen ihan harjoituksena.
Lauantaina saimme nukka pitkään, koska lähtö oli vasta 12.10. Kävin aamulla ennen aamupalaa verryttelemässä jalkoja vähän ulkona Anun kanssa ja silloin oli jo selvää että keli tulee olemaan aivan kauhea. Saavuimme kisapaikalle reilun tunnin ennen lähtöä. Satoi vettä, räntää ja rakeita joten istuin vain sateenvarjon alla ja ajattelin, että on ihan turha verrytellä, koska joukkueemme ei kuitenkaan tule maaliin. Kun kello oli 12.00 kuulin kuulutuksen että aikaa lähtöön on 10min, joten lähdin sisäänlukuun ja tein todella pikaverryttelyn (noin 5min) koska jo neljä minuuttia ennen lähtöä aloittajat ohjattiin riviin seisomaan. Voin sanoa, että en ole todellakaan tottunut juoksemaan viestissä aloitusta. Tämä oli neljäs viesti ikinä missä olin aloittamassa. Heti ensimmäiselle rastille mennessä huomasin, että verryttelyn pois jättäminen oli todellakin virhe. Hengitys ei toiminut yhtään ja jalat olivat ihan tukossa jo ennen k-pistettä, jonne oli pieni mäki. Tein sitten ykköselle heti virheen ja suunnistus tuntui todella tökkivältä. Suunnistusta en saanut sujuvaksi ollenkaan radan aikana, mutta radan loppupuolella juoksu alkoi tuntua jo ihan hyvältä. Tulin kuitenkin 37s kärjessä vaihtoon ennen seuraavia joukkueita, joten Anu sai lähteä sopivasti yksin, etteivät muut päässeet hänen peräänsä. Anu juoksi hyvän osuuden, joten olimme Anun osuuden jälkeen seitsemän ja puoli minuuttia edellä seuraavaa joukkuetta, joka oli Espoon Suunta. Mutta kuten jo mainitsin, niin meillä ei ollut enää ketään jatkamaan viestiä loppuun niin saimme tehtyä vain hyvät harjoitukset. Sarja jossa kilpailimme viestissä oli D15-18, ja joukkueita kilpailuun lähti vajaat kolmekymmentä.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkän matka joka tarkoitti minulle 6,6km rataa. Verryttelin kunnolla ja tein kaiken miten yleensä teen kisoissa. Tai no, juuri ennen kuin lähdin lähtöön laitoinkin piilolinssit silmiin ja otin lasit pois, koska taivaalta satoi vähän jotain lumen ja veden sekaista. Kun minulla oli lähtöaika ja pääsin metsään niin juoksu tuntui hyvältä ja rennolta. No kuitenkin ongelmat alkoi kun olin juossut noin 200m. Heti kun tulin tiheikköön niin risu löi silmään. Suunnistus meni täysin sekaisin siinä hetkellä ja tein heti ykköselle kolmen ja puolen minuutin virheen. Tajusin heti kun risu oli osunut silmään, että piilolinssi oli pyörähtänyt ylös silmään, ja että silmään oli mennyt jotain. Menin kuitenkin radan loppuun asti, vaikka jouduin lukemaan karttaa vain toisella silmällä, niin että laitoin käden kipeän silmän päälle että näkisin edes jotenkin karttaa. Maaston näkeminen sen sijaan oli vielä haastavampaa. Kun toisessa silmässä vielä piilolinssi vielä oli ja toisessa se ei ainakaan oikeassa kohtaa ollut, niin en hahmottanut kaukanako maanpinta oli kun juoksin ja mihin juoksin. Menin radan sitten enimmäkseen suunnalla koska 1:15000 mittakaavaisen kartan tarkka lukeminen ei oikein onnistunut enää. Löysin kuitenkin rastit yllättävän hyvin muutamaa isompaa virhettä lukuun ottamatta. Vauhtia en kyllä pystynyt pitämään ja kaatuilin paljon, joten nyt on kauniit mustelmat polvissa, kyynärpäissä ja kyljissä. Pääsin kuitenkin maaliin ja olin viides D18-sarjassa. Hävisin kuitenkin kärkeen reilut kahdeksan minuuttia, mutta se nyt oli ihan oletettavissa kun en nähnyt kunnolla ja siksi en voinut myöskään pitää vauhtia. Metsään sarjassa lähti 51 suunnistajaa joten saan olla sijoitukseen tyytyväinen vaikkei kauhean hyvä mieli kisasta jäänytkään. Kävin heti maaliin tultuani ensiavussa jossa rikki menneen piilolinssini palasia yritettiin saada pois. Luultavasti kaikki palat tulivat pois kun silmääni huuhdeltiin ja samalla myös kaikki roskat joita sinne oli mennyt. Nyt silmäni on vielä vähän kipeä, kun kilpailusta on päivä aikaa, mutta eiköhän se tästä parane.
Anu pääsi nauttimaan Nousiaisten kallioista oikein urakalla, koska hän juoksi Huippuliigassa D21E-sarjassa, jolloin matkaa hänellä oli 11,7km. Eroa kärkeen pitkällä matkalla Anulla jäi vain reilut kolme minuuttia. Hän oli yhdestoista ja jopa melko tyytyväinen suoritukseensa. "Rauhallinen, hallittu, oma suoritus. Joitakin rastinotto virheitä tein, ja pidemmillä väleillä tuli turhaa seilaamista" kertasi Anu kilpailun jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti