Tänään onkin jo pääsiäisloman viimeinen päivä. Pääsimme lomalle jo keskiviikkona, joten torstaina aamulla matkustimme Turkuun. Matkalla, tosin jo lähellä Turkua, pysähdyimme Mynämäkeen, missä teimme rauhallisen suunnistusharjoituksen. Hieno maasto, hyvä kartta ja reeni. Ehkä vähän kylmä, mutta selvisimme pois maastosta. Myöhemmin illalla menimme Tuorlaan, missä tulisimme majoittumaan muutaman päivän.
Perjantain aloitimme lyhyellä aamulenkillä ja aamupalalla. Joillain meistä (tässä kohtaa tarkoitan "meillä" seurakavereitani) oli lähtö paljon aiemmin kuin toisilla, joten menimme kisapaikalle useammalla autolla. Minulla oli startti aika myöhään, joten mitään kiirettä minulla ei aamulla ollut. Osallistuimme siis Saaristorasteille Paraisilla. En ole koskaan aiemmin suunnistanut Paraisilla, joten uusi kokemus siinä mielessä. Maasto sinänsä ei ollut mitään kummallista, melko tavallista varsinaissuomalaista nopeakulkuista maastoa. Tavoitteenani oli edetä rauhallisesti, suunnistus edellä. Muttamutta. Huomasin jo alkuverryttelyssä, että tänään on kulkupäivä. Juoksin hyvin joitain välejä, mutta jotkut menivät ihan vihkoon. Tein yhden 4,5 minuutin virheen. Suunnitelmani oli vain edetä suunnalla, mutta puolivälissä en enää katsonut kompassia. Ja jos suunnitelma on edetä suunnalla ja suunta katoaa, voi jokainen päätellä lopputuloksen. Ikinähän ei pitäisi pelkällä suunnalla edetä (ainakaan tuossa maastossa), mutta niin kuitenkin tein. Tämän ison virheen lisäksi tein vielä toisen kohtuullisen ison, puolentoista minuutin virheen, joka sekin johtui laiskasta suunnistuksesta. Ajatus "tuonne vain, kyllä se rasti vetää puoleensa" ei toimi. Huono suunnistus kokonaisuudessaan, mutta onneksi sieltä löytyi niitä hyviäkin asioita.
Lauantaina osallistuimme, taas harjoitusmielessä, Ankkurirasteille. Juoksin jälleen pääsarjassa saadakseni hyvän harjoituksen. Sellaisen sainkin, vaikka huonosti suunnistin. Tein jälleen yhden valtavan virheen. Syynä taas kiire ja laiska kompassin katsominen. Juoksu kulki ihan mukavasti, mutta ihan kovinta vauhtia en yrittänytkään pitää.
Viimeinen kisa juostiin Paimiossa. Pääsin mukaan Huippuliigaan, mikä oli tosi kiva yllätys! Huippuliiga on siis kotimainen kisasarja pääsarjoissa (H/D21). Tavoitteenani oli suunnistaa hyvin, näyttää itselleni, että osaan suunnistaa. Mitään tulostavoitteita minulla ei ollut, oma tasapainoinen suoritus kelpaisi paremmin kuin hyvin. Maasto oli tyypillistä tuolle seudulle, mitään yllätyksiä ei siis maaston puolesta koettu. Lähdin todella alkupäässä, koska WRE-pisteeni eivät päätä huimaa. Lähdin rauhallisella asenteella tekemään omaa suoritusta onnistuen siinä! Sain suunnistuksen sujumaan mukavasti heti alusta lähtien. Pieniä koukkuja ja mutkia tein jonkin verran, mutta eipä suoritus taida koskaan olla täydellinen. Joka tapauksessa voin olla tyytyväinen suoritukseeni, näytin itselleni, että osaan. Myös tuloslistalta löysin itseni yllättävän korkealta. Olin jaetulla seitsemännellä sijalla neljänkymmenenneljän lähtijän joukosta. Koko Suomen kärki ja yksi kanadalainenkin oli mukana, joten sijoitus todellakin yllätti minut, ja varmasti monet muutkin. Heti kisan jälkeen olin hyvällä tuulella ja tyytyväinen juoksuuni. Se ei ihan joka päivä tapahdu.
Kun muut matkustivat eilen kotiin, me jäimme vielä Turkuun. Tänä aamuna teimme hyvän, rauhallisen PK-harjoituksen eilisen kisamaastossa. Muutaman päivän loma teki hyvää, sai reenata ja hetkeksi unohtaa koulujutut. Huomenna kuitenkin koulu taas kutsuu. Lukuvuoden viimeinen jakso alkaa myös huomenna, kesään ei oikeastaan olekaan kovin pitkä aika!
//Idag har vi den sista lediga dagen av det relativt långa påsklovet. Vi fick ju lov redan i torsdags, så redan på morgonen styrde vi kosan mot Åbo. Nära Åbo, i Mynämäki nämligen, stannade vi för att orientera en liten stund. Fin terräng, bra karta, bra träning. Lite kallt dock, men vi klarade oss. Senare på kvällen åkte vi ännu till Tuorla där vi skulle bo några dygn.
Fredagen började vi med en kort morgonlänk och frukost. Vissa av oss (med "vi" menar jag nu föreningen) hade start mycket tidigare än de andra, så vi for till tävlingsplatsen med flera bilar. Jag själv hade start ganska sent och hade ingen bråttom på morgonen. Vi tävlade alltså i Skärgårdsträffen som ordnades av Pargas IF. Jag har faktiskt aldrig orienterat i Pargas, så en ny utmaning på det sättet. Egentligen var terrängen inte så konstig, ganska typiskt för Åbotrakten. Jag hade som plan att ta det så lugnt att orienteringen hinner med. Men. Så blev det inte riktigt. Jag märkte redan i uppvärmningen att löpningen kändes riktigt bra! Orienteringen var då helt annorlunda. Vissa avstånd gick helt bra, men sedan bommade jag 4,5min en av kontrollerna. Jag kollade inte alls min kompass och hade ingen plan. Då kan det ju inte gå bra. Jag gjorde också ett misstag på 1,5min, som det också berodde på att jag tänkte bara att "dit nånstans, nog hittar jag den". Så gör man inte, man hittar inte kontroller i misstag. Inte ofta i alla fall. Inget bra lopp alltså, men nog hittade jag många bra saker i mitt lopp.
I lördags var det då dags för den andra tävlingen, Ankkurirastit. Jag löpte (igen) i damklassen, vilket var ett bra val. Jag fick orientera en utmanande bana. Terrängen var riktigt varierande och bra, tyckte jag. Jag orienterade ganska lika som dagen före: vissa avstånd lyckades riktigt bra, men vissa var heeelt katastrofala. Återigen gjorde jag ett väldigt stort misstag, denna gång lite mindre, "bara" 3,5min. Men sammanlagt bommade jag nog mer en dagen före. Löpningen kändes bra här också, men jag löpte nog inte på fullt. Jag försökte ta den här tävlingen som en bra träning, vilket det också var fast jag bommade väldigt mycket.
Den sista tävligen, Siljarastit, arrangerades i Pemar igår. Också den här tävlingen fungerade som en bra träning. Jag fick vara med i Huippuliiga, för första gången i mitt liv. Huippuliiga är alltså en tävlingsserie i Finland för huvudklasserna (H/D21). Jag startade redan som tredje eftersom jag har inga WRE-poäng. (Eller det kan hända att jag har några, men väldigt lite i alla fall.) Terrängen var ingen konstig, väldigt lika som det brukar vara i Åbotrakten. Jag hade inga förväntningar resultatmässigt, men prestationsmässigt nog. Jag ville orientera bra, visa för mig själv, att jag visst kan orientera. Jag fick bra flyt på redan från början och också löpningen kändes bra fast jag hade varit med på två tävlingar dagarna före. Jag kunde fokusera på själva orienteringen och vågade ta det lugnt. Nästan hela tiden kändes det att jag faktiskt hade koll på det som jag gjorde. Några små misstag gjorde jag och osäker var jag ibland. Men man kan väl aldrig orientera perfekt. Jag är nöjd med min prestation, jag visade mig själv att jag kan. Resultatmässigt gick det överraskande bra! Jag blev sjunde av 44 som startade. Alla bästa kvinnor i Finland var med och dessutom en från Kanada. Redan strax efter loppet var jag nöjd. Något som inte händer alltför ofta.
Medan de andra åkte hem, stannade vi ännu i Åbo. Imorse gjorde vi en bra GU-träning i gårdagens terräng. Det har varit väldigt skönt att bara få träna och inte jobba med skolan några dagar. Imorgon är det ändå dags att fara tillbaka till skolan. Den sista perioden börjar faktiskt då, så inte är sommar så långt borta!
Perjantain aloitimme lyhyellä aamulenkillä ja aamupalalla. Joillain meistä (tässä kohtaa tarkoitan "meillä" seurakavereitani) oli lähtö paljon aiemmin kuin toisilla, joten menimme kisapaikalle useammalla autolla. Minulla oli startti aika myöhään, joten mitään kiirettä minulla ei aamulla ollut. Osallistuimme siis Saaristorasteille Paraisilla. En ole koskaan aiemmin suunnistanut Paraisilla, joten uusi kokemus siinä mielessä. Maasto sinänsä ei ollut mitään kummallista, melko tavallista varsinaissuomalaista nopeakulkuista maastoa. Tavoitteenani oli edetä rauhallisesti, suunnistus edellä. Muttamutta. Huomasin jo alkuverryttelyssä, että tänään on kulkupäivä. Juoksin hyvin joitain välejä, mutta jotkut menivät ihan vihkoon. Tein yhden 4,5 minuutin virheen. Suunnitelmani oli vain edetä suunnalla, mutta puolivälissä en enää katsonut kompassia. Ja jos suunnitelma on edetä suunnalla ja suunta katoaa, voi jokainen päätellä lopputuloksen. Ikinähän ei pitäisi pelkällä suunnalla edetä (ainakaan tuossa maastossa), mutta niin kuitenkin tein. Tämän ison virheen lisäksi tein vielä toisen kohtuullisen ison, puolentoista minuutin virheen, joka sekin johtui laiskasta suunnistuksesta. Ajatus "tuonne vain, kyllä se rasti vetää puoleensa" ei toimi. Huono suunnistus kokonaisuudessaan, mutta onneksi sieltä löytyi niitä hyviäkin asioita.
Lauantaina osallistuimme, taas harjoitusmielessä, Ankkurirasteille. Juoksin jälleen pääsarjassa saadakseni hyvän harjoituksen. Sellaisen sainkin, vaikka huonosti suunnistin. Tein jälleen yhden valtavan virheen. Syynä taas kiire ja laiska kompassin katsominen. Juoksu kulki ihan mukavasti, mutta ihan kovinta vauhtia en yrittänytkään pitää.
Viimeinen kisa juostiin Paimiossa. Pääsin mukaan Huippuliigaan, mikä oli tosi kiva yllätys! Huippuliiga on siis kotimainen kisasarja pääsarjoissa (H/D21). Tavoitteenani oli suunnistaa hyvin, näyttää itselleni, että osaan suunnistaa. Mitään tulostavoitteita minulla ei ollut, oma tasapainoinen suoritus kelpaisi paremmin kuin hyvin. Maasto oli tyypillistä tuolle seudulle, mitään yllätyksiä ei siis maaston puolesta koettu. Lähdin todella alkupäässä, koska WRE-pisteeni eivät päätä huimaa. Lähdin rauhallisella asenteella tekemään omaa suoritusta onnistuen siinä! Sain suunnistuksen sujumaan mukavasti heti alusta lähtien. Pieniä koukkuja ja mutkia tein jonkin verran, mutta eipä suoritus taida koskaan olla täydellinen. Joka tapauksessa voin olla tyytyväinen suoritukseeni, näytin itselleni, että osaan. Myös tuloslistalta löysin itseni yllättävän korkealta. Olin jaetulla seitsemännellä sijalla neljänkymmenenneljän lähtijän joukosta. Koko Suomen kärki ja yksi kanadalainenkin oli mukana, joten sijoitus todellakin yllätti minut, ja varmasti monet muutkin. Heti kisan jälkeen olin hyvällä tuulella ja tyytyväinen juoksuuni. Se ei ihan joka päivä tapahdu.
 |
| Kuva: Maritta Nurmi |
Kun muut matkustivat eilen kotiin, me jäimme vielä Turkuun. Tänä aamuna teimme hyvän, rauhallisen PK-harjoituksen eilisen kisamaastossa. Muutaman päivän loma teki hyvää, sai reenata ja hetkeksi unohtaa koulujutut. Huomenna kuitenkin koulu taas kutsuu. Lukuvuoden viimeinen jakso alkaa myös huomenna, kesään ei oikeastaan olekaan kovin pitkä aika!
//Idag har vi den sista lediga dagen av det relativt långa påsklovet. Vi fick ju lov redan i torsdags, så redan på morgonen styrde vi kosan mot Åbo. Nära Åbo, i Mynämäki nämligen, stannade vi för att orientera en liten stund. Fin terräng, bra karta, bra träning. Lite kallt dock, men vi klarade oss. Senare på kvällen åkte vi ännu till Tuorla där vi skulle bo några dygn.
Fredagen började vi med en kort morgonlänk och frukost. Vissa av oss (med "vi" menar jag nu föreningen) hade start mycket tidigare än de andra, så vi for till tävlingsplatsen med flera bilar. Jag själv hade start ganska sent och hade ingen bråttom på morgonen. Vi tävlade alltså i Skärgårdsträffen som ordnades av Pargas IF. Jag har faktiskt aldrig orienterat i Pargas, så en ny utmaning på det sättet. Egentligen var terrängen inte så konstig, ganska typiskt för Åbotrakten. Jag hade som plan att ta det så lugnt att orienteringen hinner med. Men. Så blev det inte riktigt. Jag märkte redan i uppvärmningen att löpningen kändes riktigt bra! Orienteringen var då helt annorlunda. Vissa avstånd gick helt bra, men sedan bommade jag 4,5min en av kontrollerna. Jag kollade inte alls min kompass och hade ingen plan. Då kan det ju inte gå bra. Jag gjorde också ett misstag på 1,5min, som det också berodde på att jag tänkte bara att "dit nånstans, nog hittar jag den". Så gör man inte, man hittar inte kontroller i misstag. Inte ofta i alla fall. Inget bra lopp alltså, men nog hittade jag många bra saker i mitt lopp.
I lördags var det då dags för den andra tävlingen, Ankkurirastit. Jag löpte (igen) i damklassen, vilket var ett bra val. Jag fick orientera en utmanande bana. Terrängen var riktigt varierande och bra, tyckte jag. Jag orienterade ganska lika som dagen före: vissa avstånd lyckades riktigt bra, men vissa var heeelt katastrofala. Återigen gjorde jag ett väldigt stort misstag, denna gång lite mindre, "bara" 3,5min. Men sammanlagt bommade jag nog mer en dagen före. Löpningen kändes bra här också, men jag löpte nog inte på fullt. Jag försökte ta den här tävlingen som en bra träning, vilket det också var fast jag bommade väldigt mycket.
Den sista tävligen, Siljarastit, arrangerades i Pemar igår. Också den här tävlingen fungerade som en bra träning. Jag fick vara med i Huippuliiga, för första gången i mitt liv. Huippuliiga är alltså en tävlingsserie i Finland för huvudklasserna (H/D21). Jag startade redan som tredje eftersom jag har inga WRE-poäng. (Eller det kan hända att jag har några, men väldigt lite i alla fall.) Terrängen var ingen konstig, väldigt lika som det brukar vara i Åbotrakten. Jag hade inga förväntningar resultatmässigt, men prestationsmässigt nog. Jag ville orientera bra, visa för mig själv, att jag visst kan orientera. Jag fick bra flyt på redan från början och också löpningen kändes bra fast jag hade varit med på två tävlingar dagarna före. Jag kunde fokusera på själva orienteringen och vågade ta det lugnt. Nästan hela tiden kändes det att jag faktiskt hade koll på det som jag gjorde. Några små misstag gjorde jag och osäker var jag ibland. Men man kan väl aldrig orientera perfekt. Jag är nöjd med min prestation, jag visade mig själv att jag kan. Resultatmässigt gick det överraskande bra! Jag blev sjunde av 44 som startade. Alla bästa kvinnor i Finland var med och dessutom en från Kanada. Redan strax efter loppet var jag nöjd. Något som inte händer alltför ofta.
Medan de andra åkte hem, stannade vi ännu i Åbo. Imorse gjorde vi en bra GU-träning i gårdagens terräng. Det har varit väldigt skönt att bara få träna och inte jobba med skolan några dagar. Imorgon är det ändå dags att fara tillbaka till skolan. Den sista perioden börjar faktiskt då, så inte är sommar så långt borta!
Kommentit
Lähetä kommentti