Hejhej igen. Det var länge sen jag senast skrev hit. Jag hade tänkt skriva hit också efter förra helg, men hade tydligen lite annat att göra. Orsaken att jag tänkte skriva hit då var att jag hade tillbringat några dagar i Estland. Jag tränade och deltog i tre tävlingar där som gick som de gick. Först sprang vi sprinten som var en heeeel katastrof, sen medeldistans som var bättre och till sist en lång distans. Den där sista tävlingen var en riktig lång distans, nämligen 12 km. Nåja, den tävlingen var helt klart den bästa för mig, men verkligen inget superlopp. Jag orkade dock bra hela banan, vilket var positivt. Alla bästa damer i Finland och också från flera andra länder var med i tävlingarna, så man fick se lite nivån där också. Det finns mycket jobb kvar ännu, kan jag säga, men motivationen att göra det där jobbet verkligen finns!
Tillbaka till det som står i rubriken då. Årets första FM i orientering är alltså avklarat. I söndags fick vi springa i Kangasalas fina skogar. Dagen började med kvalet där jag hade den allra sista starten lite före tio. Planen var att ta det lugnt fysiskt men helt på riktigt orienteringsmässigt. Jag bommade ettan, men efter det gjorde ett bra lopp. Inget superlopp denna gång heller, men det viktigaste var väl att jag slapp till A-final. Satu klarade sig riktigt bra förutom något misstag i början av banan. Som tredje snabbast i sin klass slapp hon lätt i A-final.
På eftermiddagen var det då dags för finalerna. Jag hade en sen start (igen) och bara tog det lugnt före starten. Jag hade en bra, lugn känsla före starten och lyckades hålla orienteringen under kontroll en stor del av banan. Jag gjorde dock flera missar, men ingen av dem var riktigt stor. Jag vågade (för det mesta) sakta då jag kände mig osäker, men på vissa ställen fick jag bråttom, vilket då ledde till ett misstag. Löpningen kändes ganska bra, men den första varma dagen för året kändes lite jobbigt. Men så var det säkert för de flesta deltagare. Som helhet var loppet helt bra, som jag skrev, kände jag mig ganska lugn, också under loppet. Då jag kom till mål, fick jag genast veta resultatet eftersom jag var den sista som startade. Jag lyssnade och när jag fick höra att jag sprang banan snabbast av alla i vår klass, kändes det förstås bra! Otroligt att vinna medel-FM två gånger i rad, kunde verkligen inte ana det. Satus lopp började riktigt bra, men till femman tappade hon helt bort sig. Men före bommen låg hon som trea, vilket visar att Satu kommer nog!!
Efter tävlingen for jag då till ett läger med juniorlandslaget. Några dagar fick vi orientera i Tammerfors utmanande terränger. Vi gjorde många bra träningar, vilket känns i benen nu. Nu blir det några lugnare dagar var gäller träningen innan vi redan nästa helg ska tävla i Lojo.
// Heihei taas. Kauan on taas kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani. Hups. Tarkoitukseni oli kirjoittaa viime viikonlopun jälkeen, mutta ilmeisesti minulla oli parempaa tekemistä. Syy, miksi ajattelin tänne silloin kirjoittaa, oli, että kävin suunnistamassa Virossa muutaman päivän. Tein muutaman harjoituksen ja juoksin kolme kisaa. Ensimmäinen kisoista oli sprintti, joka meni kyllä ihan vihkoon. Toisena vuorossa oli keskimatka, jossa suorittamiseni oli selvästi parempaa, muttei mitään ilotulitusta. Viimeisenä saimme nauttia oikein kunnon pitkää matkaa 12 kilometrin matkalla. Pitkä matka oli selvästi paras kisani, mutta ei sekään mikään huippujuoksu ollut, ainakaan suunnistuksellisesti. Juosta jaksoin hyvin koko matkan, mikä oli mukava huomata. Kaikki Suomen parhaat naiset olivat mukana, ja lisäksi monia kovia naisia myös muista maista. Sain hyvin nähdä tasoani heihin verrattuna, ja voin kyllä sanoa, että tekemistä riittää. Mutta motivaatio tuohon tekemiseen on kunnossa!
Sitten takaisin otsikon aiheisiin. Viime sunnuntaina juostiin siis kauden ensimmäiset suunnistuksen SM-kisat. Matkana oli keskimatkat. Ensin aamupäivällä juostiin paikoista A-finaaliin. Tavoitteenani oli juosta hallittu juoksu, suunnistus edellä. Ykköselle tein virheen, mutta sen jälkeen sain itseni kasattua kohtuullisesti. Ei se loppuratakaan virheettä sujunut, mutta tärkeintä oli, että pääsin A-finaaliin. Satu suoriutui alun pientä hakemista huomioimatta hyvin, ja karsintaeränsä kolmanneksi nopeimpani selvisi helposti finaaliin.
Iltapäivällä oli finaalien vuoro. Minulla oli taas melko myöhään lähtö, ja väliajalla yritin vain levätä. Minulla oli hyvä, rauhallinen fiilis ennen kisaa, ja onnistuin pitämään suunnistuksen kohtuullisen hyvin kasassa. Tein kyllä useamman virheen, mutta en mitään valtavan isoja. Uskalsin, ainakin enimmäkseen, rauhoittaa vauhtia silloin, kun tunsin itseni epävarmaksi. Joissain kohdissa olin kyllä liian hätäinen, mikä johti tietysti virheeseen. Juoksu kulki ihan mukavasti, joskin kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä verotti jonkin verran. Mutta lämpöön tottuu onneksi aika nopeasti. Tullessani maaliin sain heti tietää lopputuloksen, koska oli tosiaan viimeinen lähtijä. Kuuntelin kuulutusta, ja kun kuuluttaja sanoin minun menneen johtoon, oli aika kiva fiilis. En tosiaan uskonut, että voisin voittaa SM-keskimatkan kahtena vuonna peräkkäin! Satu aloitti kisan oikein mallikkaasti, mutta vitoselle mennessä kadotti itsensä ihan täysin. Ennen virhettään Satu oli kolmantena, joten Satu on todellakin tulossa takaisin!!
Kisojen jälkeen suuntasin nuorten maajoukkueen mukana leireilemään Tampereelle pariksi päiväksi. Monta hyvää harjoitusta teimme, ja tällä hetkellä tuo metsässä juoksentelu kyllä tuntuu jaloissa. Pari päivää ehdin hengähtää, ennen kuin perjantaina suuntaamme kohti Lohjaa.
Tillbaka till det som står i rubriken då. Årets första FM i orientering är alltså avklarat. I söndags fick vi springa i Kangasalas fina skogar. Dagen började med kvalet där jag hade den allra sista starten lite före tio. Planen var att ta det lugnt fysiskt men helt på riktigt orienteringsmässigt. Jag bommade ettan, men efter det gjorde ett bra lopp. Inget superlopp denna gång heller, men det viktigaste var väl att jag slapp till A-final. Satu klarade sig riktigt bra förutom något misstag i början av banan. Som tredje snabbast i sin klass slapp hon lätt i A-final.
På eftermiddagen var det då dags för finalerna. Jag hade en sen start (igen) och bara tog det lugnt före starten. Jag hade en bra, lugn känsla före starten och lyckades hålla orienteringen under kontroll en stor del av banan. Jag gjorde dock flera missar, men ingen av dem var riktigt stor. Jag vågade (för det mesta) sakta då jag kände mig osäker, men på vissa ställen fick jag bråttom, vilket då ledde till ett misstag. Löpningen kändes ganska bra, men den första varma dagen för året kändes lite jobbigt. Men så var det säkert för de flesta deltagare. Som helhet var loppet helt bra, som jag skrev, kände jag mig ganska lugn, också under loppet. Då jag kom till mål, fick jag genast veta resultatet eftersom jag var den sista som startade. Jag lyssnade och när jag fick höra att jag sprang banan snabbast av alla i vår klass, kändes det förstås bra! Otroligt att vinna medel-FM två gånger i rad, kunde verkligen inte ana det. Satus lopp började riktigt bra, men till femman tappade hon helt bort sig. Men före bommen låg hon som trea, vilket visar att Satu kommer nog!!
 |
| Kuvat Juhani Heittola |
Efter tävlingen for jag då till ett läger med juniorlandslaget. Några dagar fick vi orientera i Tammerfors utmanande terränger. Vi gjorde många bra träningar, vilket känns i benen nu. Nu blir det några lugnare dagar var gäller träningen innan vi redan nästa helg ska tävla i Lojo.
// Heihei taas. Kauan on taas kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani. Hups. Tarkoitukseni oli kirjoittaa viime viikonlopun jälkeen, mutta ilmeisesti minulla oli parempaa tekemistä. Syy, miksi ajattelin tänne silloin kirjoittaa, oli, että kävin suunnistamassa Virossa muutaman päivän. Tein muutaman harjoituksen ja juoksin kolme kisaa. Ensimmäinen kisoista oli sprintti, joka meni kyllä ihan vihkoon. Toisena vuorossa oli keskimatka, jossa suorittamiseni oli selvästi parempaa, muttei mitään ilotulitusta. Viimeisenä saimme nauttia oikein kunnon pitkää matkaa 12 kilometrin matkalla. Pitkä matka oli selvästi paras kisani, mutta ei sekään mikään huippujuoksu ollut, ainakaan suunnistuksellisesti. Juosta jaksoin hyvin koko matkan, mikä oli mukava huomata. Kaikki Suomen parhaat naiset olivat mukana, ja lisäksi monia kovia naisia myös muista maista. Sain hyvin nähdä tasoani heihin verrattuna, ja voin kyllä sanoa, että tekemistä riittää. Mutta motivaatio tuohon tekemiseen on kunnossa!
Sitten takaisin otsikon aiheisiin. Viime sunnuntaina juostiin siis kauden ensimmäiset suunnistuksen SM-kisat. Matkana oli keskimatkat. Ensin aamupäivällä juostiin paikoista A-finaaliin. Tavoitteenani oli juosta hallittu juoksu, suunnistus edellä. Ykköselle tein virheen, mutta sen jälkeen sain itseni kasattua kohtuullisesti. Ei se loppuratakaan virheettä sujunut, mutta tärkeintä oli, että pääsin A-finaaliin. Satu suoriutui alun pientä hakemista huomioimatta hyvin, ja karsintaeränsä kolmanneksi nopeimpani selvisi helposti finaaliin.
Iltapäivällä oli finaalien vuoro. Minulla oli taas melko myöhään lähtö, ja väliajalla yritin vain levätä. Minulla oli hyvä, rauhallinen fiilis ennen kisaa, ja onnistuin pitämään suunnistuksen kohtuullisen hyvin kasassa. Tein kyllä useamman virheen, mutta en mitään valtavan isoja. Uskalsin, ainakin enimmäkseen, rauhoittaa vauhtia silloin, kun tunsin itseni epävarmaksi. Joissain kohdissa olin kyllä liian hätäinen, mikä johti tietysti virheeseen. Juoksu kulki ihan mukavasti, joskin kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä verotti jonkin verran. Mutta lämpöön tottuu onneksi aika nopeasti. Tullessani maaliin sain heti tietää lopputuloksen, koska oli tosiaan viimeinen lähtijä. Kuuntelin kuulutusta, ja kun kuuluttaja sanoin minun menneen johtoon, oli aika kiva fiilis. En tosiaan uskonut, että voisin voittaa SM-keskimatkan kahtena vuonna peräkkäin! Satu aloitti kisan oikein mallikkaasti, mutta vitoselle mennessä kadotti itsensä ihan täysin. Ennen virhettään Satu oli kolmantena, joten Satu on todellakin tulossa takaisin!!
Kommentit
Lähetä kommentti