En bra stund av sommarlovet har redan gått och midsommar har gått bra. Vi kom till Kärsämäki i onsdags och träningar här har varit lyckade i bra sällskap, då det var en gäst från Uleåborg här.
Men som rubriken berättar var vi och tävlade i huvudklassen (D21) igår. Tävlingen var Vuokatin Juhannusrastit (Vuokattis Midsommartävlingar) som arrangerades, så klart, i Vuokatti. Tävlingen var delad i två delar; först sprint och sen medeldistans med jaktstart baserad på sprintens resultat. Sprinten löptes i Katinkulta område och medeldistansen var i Vuokatinvaara.
På förmiddagen var det sprint, Anu vann och jag var tredje. Löpningen kändes inte så lätt och redan på tredje kontrollavstånd såg jag att jag har bubbla i kompassen. Nå, då orienterade jag utan kompass, men tanken var inte längre i orienteringen. Anu sprang bra och fick bra mellanrum till mig och till hon som var andra.
På medeldistans startade Anu nästan två minuter före Silja Kauppinen och jag sju sekunder efter henne. Jag hade bestämt att jag inte börjar löpa fast Kauppinen, utan att jag försöker bara orientera bra och kolla till vad det räcker. Till ettan bommade jag, och två som startade en halv minut tog mig nästan fast. Då tog jag en liten spurt halvvägs till tvåan och efter det såg jag inte de senare. I den samma spurten tog jag fast Kauppinen och sen sprang jag några korta avstånd med henne. Men till femman var det ett långt kontrollavstånd och då tog jag helt olikt vägval än hon och så orienterare jag resten av banan helt själv. Jag visste inte om jag var före eller efter henne där i skogen efter fjärde kontroll, men jag hoppades för bäst. Jag bommade ännu där vid sexan och gjorde några missar i salmiak-spridning, men jag kunde ändå hålla orienteringen helt bra med. Då jag kom till mål fick jag veta att Anu vann (som jag gissade redan efter sprint), och att jag var andra. Så då kom den första gången, att vi var de två bästa i huvudklass, jej!
På lördag kvällen, då vi kollade mellantider, fick jag veta att vägval till femman var den avgörande då jag kampade om andra plats. Jag var ju nöjd att jag vågade göra mitt eget val och att huvudet höll bra där. Fast det är inte så ofta man tävlar med jaktstart, är det ändå roligt och då tycker jag att jag kan koncentrera mig mer på mitt eget jobb i skogen då det kommer lite mer press. Och samma sak är det i stafett. Tävlingar i Vuokatti var bra tuffare träningar. Nu har jag en liten GU-period, som startade denna veckas måndag och kommer att pågå lite över en månad.
// Kesälomaa on kulunut jo hyvä tovi ja juhannus on sujunut hyvin. Tulimme Kärsämäelle keskiviikkona. Treenit täällä ovat sujuneet hyvin ja kävihän täällä vieras Oulustakin.
Kuten otsikko kuitenkin kertoo, olimme kilpailemassa naisten pääsarjassa lauantaina Vuokatin Juhannusrasteilla. Kilpailu oli kaksiosainen; aamupäivällä sprintti ja iltapäivällä keskimatka takaa-ajolla sprintin tulosten perusteella. Sprintti juostiin Katinkullan alueella ja keskimatka Vuokatinvaaralla.
Sprintissä Anu voitti ja minä olin kolmanneksi nopein. Juoksu ei tuntunut kauhean hyvältä ja jo kolmannella rastivälillä huomasin, että kompassiini oli ilmestynyt kupla. Juoksin sitten loppuradan välittämättä kompassista, mutta silloin suunnistusajatus myös katosi. Anu sai juoksullaan hyvän eron toisena olleeseen, minuun ja tietenkin muihinkin, jotka olivat hänen perässään.
Anu siis starttasi keskimatkalle melkein kaksi minuuttia ennen Silja Kauppista ja minä sitten seitsemän sekuntia hänen peräänsä. Olin päättänyt, että lähden suunnistamaan hyvän kisan ja katsomaan mihin se riittää, enkä juoksemaan Kauppista kiinni. Tein heti ensimmäiselle rastille virhettä ja näin jo kaksi suunnistajaa, jotka olivat lähteneet puoli minuuttia perääni. Päätin sitten ottaa kirin toisen rastin puoliväliin asti, etteivät he pääsisi perääni ja onnistuin siinä enkä nähnyt heitä enää metsässä. Sain tällä kirillä eteeni lähteneen kiinni ja juoksin muutaman lyhyen välin hänen kanssaan. Viidennelle rastille oli kuitenkin pitkä rastiväli ja silloin tein aivan erilaisen reitinvalinnan kuin Kauppinen ja sen jälkeen en nähnyt enää häntä. Löysin viidennen rastin hyvin, mutta kuudennelle rastille tein virhettä ja lopussa salmiakki-hajonnalla tein myös vähän virhettä. Pystyin kuitenkin pitämään suunnistuksen kohtuullisen hyvin edessä. Kun tulin maaliin sain kuulla, että Anu oli voittanut (kuten oli oletuskin), ja että minä tulin toiseksi. Niinpä Vuokatin Juhannusrasteilla tuli meidän ensimmäinen kaksoisvoitto pääsarjassa, jes!
Kun katsoin väliaikoja lauantaina illalla, huomasin että pitkäväli neljänneltä rastilta viidennelle oli ollut ratkaiseva toisen sijan kannalta. Saan siis olla tyytyväinen, että uskalsin lähteä yksin vetämään ja että en hermoillut turhia kisassa. Vaikka takaa-ajo ei olekaan kovin yleinen kilpailumuoto on sitä mukava välillä juosta ja saada ehkä jopa lisää paineita suunnistaa hyvin. Olen huomannut, että minun on jopa helpompi juosta silloin, kun kilpailussa tulee painetta, kuten takaa-ajoissa tai viesteissä. Kuitenkin Vuokatin kisat olivat hyvää harjoitusta tulevaa varten ja kovaa treeniä nyt PK-kaudella, jonka aloitin maanantaina ja joka tulee kestämään hieman yli kuukauden.
Men som rubriken berättar var vi och tävlade i huvudklassen (D21) igår. Tävlingen var Vuokatin Juhannusrastit (Vuokattis Midsommartävlingar) som arrangerades, så klart, i Vuokatti. Tävlingen var delad i två delar; först sprint och sen medeldistans med jaktstart baserad på sprintens resultat. Sprinten löptes i Katinkulta område och medeldistansen var i Vuokatinvaara.
På förmiddagen var det sprint, Anu vann och jag var tredje. Löpningen kändes inte så lätt och redan på tredje kontrollavstånd såg jag att jag har bubbla i kompassen. Nå, då orienterade jag utan kompass, men tanken var inte längre i orienteringen. Anu sprang bra och fick bra mellanrum till mig och till hon som var andra.
 |
| Kuva: Tommi Peltonen |
 |
Kuva: Tommi Peltonen
"Moikka!
Hyvät vedot teiltä täällä Vuokatissa!
Anulla oli jäätävä vauhti sprintissä.
Vedit todella hyvää vauhtia, kun vertasin sitä MM-karsintaan, mikä käytiin pelkästään mökkikylässä. Ei ollut kartan koillisosan rivitaloilla hässäkkää hidastamassa." Tommi Peltonen
|
På medeldistans startade Anu nästan två minuter före Silja Kauppinen och jag sju sekunder efter henne. Jag hade bestämt att jag inte börjar löpa fast Kauppinen, utan att jag försöker bara orientera bra och kolla till vad det räcker. Till ettan bommade jag, och två som startade en halv minut tog mig nästan fast. Då tog jag en liten spurt halvvägs till tvåan och efter det såg jag inte de senare. I den samma spurten tog jag fast Kauppinen och sen sprang jag några korta avstånd med henne. Men till femman var det ett långt kontrollavstånd och då tog jag helt olikt vägval än hon och så orienterare jag resten av banan helt själv. Jag visste inte om jag var före eller efter henne där i skogen efter fjärde kontroll, men jag hoppades för bäst. Jag bommade ännu där vid sexan och gjorde några missar i salmiak-spridning, men jag kunde ändå hålla orienteringen helt bra med. Då jag kom till mål fick jag veta att Anu vann (som jag gissade redan efter sprint), och att jag var andra. Så då kom den första gången, att vi var de två bästa i huvudklass, jej!
På lördag kvällen, då vi kollade mellantider, fick jag veta att vägval till femman var den avgörande då jag kampade om andra plats. Jag var ju nöjd att jag vågade göra mitt eget val och att huvudet höll bra där. Fast det är inte så ofta man tävlar med jaktstart, är det ändå roligt och då tycker jag att jag kan koncentrera mig mer på mitt eget jobb i skogen då det kommer lite mer press. Och samma sak är det i stafett. Tävlingar i Vuokatti var bra tuffare träningar. Nu har jag en liten GU-period, som startade denna veckas måndag och kommer att pågå lite över en månad.
 |
| Kuva: Tommi Peltonen |
// Kesälomaa on kulunut jo hyvä tovi ja juhannus on sujunut hyvin. Tulimme Kärsämäelle keskiviikkona. Treenit täällä ovat sujuneet hyvin ja kävihän täällä vieras Oulustakin.
Kuten otsikko kuitenkin kertoo, olimme kilpailemassa naisten pääsarjassa lauantaina Vuokatin Juhannusrasteilla. Kilpailu oli kaksiosainen; aamupäivällä sprintti ja iltapäivällä keskimatka takaa-ajolla sprintin tulosten perusteella. Sprintti juostiin Katinkullan alueella ja keskimatka Vuokatinvaaralla.
Sprintissä Anu voitti ja minä olin kolmanneksi nopein. Juoksu ei tuntunut kauhean hyvältä ja jo kolmannella rastivälillä huomasin, että kompassiini oli ilmestynyt kupla. Juoksin sitten loppuradan välittämättä kompassista, mutta silloin suunnistusajatus myös katosi. Anu sai juoksullaan hyvän eron toisena olleeseen, minuun ja tietenkin muihinkin, jotka olivat hänen perässään.
Anu siis starttasi keskimatkalle melkein kaksi minuuttia ennen Silja Kauppista ja minä sitten seitsemän sekuntia hänen peräänsä. Olin päättänyt, että lähden suunnistamaan hyvän kisan ja katsomaan mihin se riittää, enkä juoksemaan Kauppista kiinni. Tein heti ensimmäiselle rastille virhettä ja näin jo kaksi suunnistajaa, jotka olivat lähteneet puoli minuuttia perääni. Päätin sitten ottaa kirin toisen rastin puoliväliin asti, etteivät he pääsisi perääni ja onnistuin siinä enkä nähnyt heitä enää metsässä. Sain tällä kirillä eteeni lähteneen kiinni ja juoksin muutaman lyhyen välin hänen kanssaan. Viidennelle rastille oli kuitenkin pitkä rastiväli ja silloin tein aivan erilaisen reitinvalinnan kuin Kauppinen ja sen jälkeen en nähnyt enää häntä. Löysin viidennen rastin hyvin, mutta kuudennelle rastille tein virhettä ja lopussa salmiakki-hajonnalla tein myös vähän virhettä. Pystyin kuitenkin pitämään suunnistuksen kohtuullisen hyvin edessä. Kun tulin maaliin sain kuulla, että Anu oli voittanut (kuten oli oletuskin), ja että minä tulin toiseksi. Niinpä Vuokatin Juhannusrasteilla tuli meidän ensimmäinen kaksoisvoitto pääsarjassa, jes!
Kun katsoin väliaikoja lauantaina illalla, huomasin että pitkäväli neljänneltä rastilta viidennelle oli ollut ratkaiseva toisen sijan kannalta. Saan siis olla tyytyväinen, että uskalsin lähteä yksin vetämään ja että en hermoillut turhia kisassa. Vaikka takaa-ajo ei olekaan kovin yleinen kilpailumuoto on sitä mukava välillä juosta ja saada ehkä jopa lisää paineita suunnistaa hyvin. Olen huomannut, että minun on jopa helpompi juosta silloin, kun kilpailussa tulee painetta, kuten takaa-ajoissa tai viesteissä. Kuitenkin Vuokatin kisat olivat hyvää harjoitusta tulevaa varten ja kovaa treeniä nyt PK-kaudella, jonka aloitin maanantaina ja joka tulee kestämään hieman yli kuukauden.
Kommentit
Lähetä kommentti