Hejsan, denna gång får det bli en kort uppdatering, men tänkte nu ändå skriva något om junior-EM som arrangerades i Slovakien i slutet av förra vecka.
Vi reste till Slovakien i onsdags, men eftersom flyget for redan på morgonen, var jag tvungen att resa till Helsingfors redan i tisdags. Som tur fick jag övernatta hos en kompis, också efter flyget tillbaka till Helsingfors. Vi flög till Budapest och därifrån körde vi ytterligare 2,5 timmar till Banska Bystrica. Väl framme gjorde vi en kort länk och bara vilade.
I torsdags var det dags för model. Vi fick se lite terrängtypen både för sprint och för långdistans/stafett. Det var verkligen nödvändigt eftersom terrängen där är lite annorlunda än här i Finland. Det kändes bra i benen och jag fick i alla fall någorlunda reda på hur man ska orientera där.
På den första tävlingsdagen, fredagen, hade vi sprinten. Jag var lugn före tävlingen fast bussarna hade lite svårt att hitta till startplatsen... Nåja, ett lopp då jag hade (nästan hela tiden) orienteringen under kontroll. Jag vågade ta det lugnt då jag kände för det. Det svåra med banan var att hitta de bästa vägvalen. Tungt var det också med 125 meter stigning på 2,3 km. Jag var ganska nöjd då jag kom till mål och visste att prestationen hade varit lyckad. Men resultatet var ändå en överraskning, jag var snabbast i vår klass, W18. Att vinna EM-guld var nog en otroligt bra start för EYOC!
Den andra tävlingen sprang vi i lördags då det var dags för långdistans. Under min tävling regnade det heeela tiden, men det kan man ingenting åt. Jag var återigen väldigt lugn före start, säkert lite på grund av att sprinten hade gått så bra. Under hela loppet kändes löpningen bra. Men orienteringen gick inte så bra som dagen före. Jag gjorde inga katastrofala missar, men ganska många mindre. Dessutom seglade jag lite här och där ganska ofta. Inget kanonlopp alltså, men verkligen inget dåligt heller! Jag hade orienteringen under kontroll för det mesta, men ibland hade jag det inte. Ibland kände jag mig så osäker att jag blev tvungen att sakta ganska mycket. Ibland så mycket att det kändes bara som en länk, men troligen lönade det sig. Jag tappade ju inte helt bort mig på något ställe. Resultatet på denna dag var verkligen överraskning. Jag blev andra, bara 7 sekunder efter vinnaren.
Den sista tävlingen som arrangerades var stafett i söndags. Jag fick äran att löpa den sista sträckan i Finlands lag i W18. Inka skötte den första sträckan riktigt bra! På andra sträckan började Lotta fint, och på ett ställe ledde hon redan med en minut. Olyckligtvis blev det några krokar för henne senare på sträckan, men hon växlade ändå som fjärde lag. Jag startade alltså 4 min efter tättrion, och försökte orientera så bra som möjligt. Så gick det inte riktigt. Sammanlagt blev det över 6 minuter bommar. Vi blev nummer fyra, men det stör eftersom vi hade så chanser för så mycket bättre. Men sjukt fint var det att få löpa den sista sträckan, det får man inte göra varje dag. Förhoppningsvis kan jag lära mig mycket av detta lopp!
I måndags åkte vi hem efter en kort träning på tävlingskartan. Trött var man nog då man äntligen kom hem. Många erfarenheter fick jag och saldon 1,2,4 var nog mycket mer än jag ens kunde drömma om. En superresa i supersällskap, tack för alla som var med! De här dagarna efter tävlingarna har varit väldigt lugna för min del eftersom redan imorgon är det dags att åka till Tammerfors. Det är junior-VM som går av stapeln där på måndag.
// Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vain lyhyen päivityksen nuorten EM-kisoista, jotka juostiin Slovakiassa viime viikon loppupuolella.
Matkustimme Slovakiaan keskiviikkona, mutta koska lentomme lähti jo aamulla, matkustin Helsinkiin jo tiistai-iltana. Onneksi sain yöpyä kaverini luona myös paluulentomme jälkeen, mistä oli paljon apua. Lensimme Budapestiin, mistä ajoimme vielä 2,5 tuntia Banska Bystricaan. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme vain lyhyellä lenkillä ja lepäsimme.
Torstaina kävimme mallisuunnistuksessa, sekä sprintin että metsämatkojen. Mallisuunnistuksesta oli tosiaankin hyötyä maastojen ollessa kovin erilaisia kuin mihin olen Suomessa tottunut. Jalat tuntuivat hyviltä ja sain edes jonkinlaisen käsityksen suunnistamisesta tällaisissa maastoissa.
Ensimmäisenä kilpailupäivänä, perjantaina, juostiin sprintti. Olin rauhallinen ennen kisaa, vaikka bussit eivät meinanneetkaan löytää perille... Kisan aikana minulla oli suunnistus hallussa lähes koko ajan. Uskalsin rauhoittaa vaikeissa paikoissa enkä häseltänyt, ainakaan kovin paljoa. Radan suuri haaste oli reitinvalinnat. Ja kyllähän 125 metriä nousua 2,3 kilometrin radalla tuntui. Olin aika tyytyväinen tullessani maaliin, koska tiesin onnistuneeni. Mutta kyllä tulokset silti yllättivät, olin nopein sarjassa W18. EM-kulta avausmatkalta oli tosiaankin hyvä avaus kisoilleni!
Lauantain pitkä matka juostiin hienossa mäkimaastossa. Olin jälleen hyvin rauhallinen ennen kisaa. Lähdin rennoin mielin matkaan, edellispäivän onnistumisella oli varmaan osuutta asiaan. Juoksu tuntui hyvältä tänäkin päivänä, mutta suunnistus ei ollut yhtä hyvää kuin sprintissä. En eksynyt pahasti kertaakaan, mutta pienempiä virheitä tein aika paljon, samoin seilailua rastiväleillä. Ei siis mikään huippujuoksu, mutta ei mikään huonokaan! Pääsääntöisesti minulla suoritus oli hallittua, mutta ei koko ajan. Välillä olin tosi epävarma, mutta onneksi uskalsin hidastaa. Epävarmuuteni takia minusta tuntui välillä kuin olisin vain lenkillä. Kaikkien kilpailijoiden tultua maaliin, olin kyllä yllättynyt. Olin toinen, vain 7 sekuntia voittajaa hitaampana.
Sunnuntaina sain kunnian juosta ankkuriosuuden Suomen joukkueessa W18-sarjassa. Inka aloitti viestimme tosi hyvin, ja niin teki Lottakin. Lotta johti jo melkein minuutilla, mutta harmittavasti teki joitain koukkuja myöhemmin radallaan. Lähdin maastoon neljäntenä, 4 minuuttia yhdessä lähteneen kärkikolmikon takana. Halusin tehdä oman, rauhallisen suunnistuksen. Se ei kuitenkaan onnistunut. Yhteensä yli 6 minuuttia virheitä on auttamatta liikaa. Loppusijoituksemme oli neljäs, mutta koska paljon parempaakin oli tarjolla, niin harmittaahan se. Oli kuitenkin tosi siistiä päästä juoksemaan ankkurina, en minä ihan joka päivä sitä saa tehdä, varsinkaan Suomi-paidassa! Toivottavasti saan otettua opiksi tästä hienosta mahdollisuudesta!
Maanantaina kevyen reenin jälkeen oli aika matkustaa Suomeen. Olimme varmaan kaikki aika väsyneitä päästessämme kotiin. Monia hienoja kokemuksia rikkaampana tulin takaisin. Ja kisoista sijat 1,2 ja 4 olivat kyllä paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Huippureissu huippuseurassa, kiitos kaikille mukana olleille! Päivät reissun jälkeen ovat osaltani kuluneet varsin rauhallisissa merkeissä, koska huomenna onkin jo aika matkustaa Tampereelle. Nuorten MM-kisat alkavat siellä tulevana maanantaina.
Vi reste till Slovakien i onsdags, men eftersom flyget for redan på morgonen, var jag tvungen att resa till Helsingfors redan i tisdags. Som tur fick jag övernatta hos en kompis, också efter flyget tillbaka till Helsingfors. Vi flög till Budapest och därifrån körde vi ytterligare 2,5 timmar till Banska Bystrica. Väl framme gjorde vi en kort länk och bara vilade.
I torsdags var det dags för model. Vi fick se lite terrängtypen både för sprint och för långdistans/stafett. Det var verkligen nödvändigt eftersom terrängen där är lite annorlunda än här i Finland. Det kändes bra i benen och jag fick i alla fall någorlunda reda på hur man ska orientera där.
På den första tävlingsdagen, fredagen, hade vi sprinten. Jag var lugn före tävlingen fast bussarna hade lite svårt att hitta till startplatsen... Nåja, ett lopp då jag hade (nästan hela tiden) orienteringen under kontroll. Jag vågade ta det lugnt då jag kände för det. Det svåra med banan var att hitta de bästa vägvalen. Tungt var det också med 125 meter stigning på 2,3 km. Jag var ganska nöjd då jag kom till mål och visste att prestationen hade varit lyckad. Men resultatet var ändå en överraskning, jag var snabbast i vår klass, W18. Att vinna EM-guld var nog en otroligt bra start för EYOC!
 |
| Kuva: Martin Jonas |
Den andra tävlingen sprang vi i lördags då det var dags för långdistans. Under min tävling regnade det heeela tiden, men det kan man ingenting åt. Jag var återigen väldigt lugn före start, säkert lite på grund av att sprinten hade gått så bra. Under hela loppet kändes löpningen bra. Men orienteringen gick inte så bra som dagen före. Jag gjorde inga katastrofala missar, men ganska många mindre. Dessutom seglade jag lite här och där ganska ofta. Inget kanonlopp alltså, men verkligen inget dåligt heller! Jag hade orienteringen under kontroll för det mesta, men ibland hade jag det inte. Ibland kände jag mig så osäker att jag blev tvungen att sakta ganska mycket. Ibland så mycket att det kändes bara som en länk, men troligen lönade det sig. Jag tappade ju inte helt bort mig på något ställe. Resultatet på denna dag var verkligen överraskning. Jag blev andra, bara 7 sekunder efter vinnaren.
Den sista tävlingen som arrangerades var stafett i söndags. Jag fick äran att löpa den sista sträckan i Finlands lag i W18. Inka skötte den första sträckan riktigt bra! På andra sträckan började Lotta fint, och på ett ställe ledde hon redan med en minut. Olyckligtvis blev det några krokar för henne senare på sträckan, men hon växlade ändå som fjärde lag. Jag startade alltså 4 min efter tättrion, och försökte orientera så bra som möjligt. Så gick det inte riktigt. Sammanlagt blev det över 6 minuter bommar. Vi blev nummer fyra, men det stör eftersom vi hade så chanser för så mycket bättre. Men sjukt fint var det att få löpa den sista sträckan, det får man inte göra varje dag. Förhoppningsvis kan jag lära mig mycket av detta lopp!
I måndags åkte vi hem efter en kort träning på tävlingskartan. Trött var man nog då man äntligen kom hem. Många erfarenheter fick jag och saldon 1,2,4 var nog mycket mer än jag ens kunde drömma om. En superresa i supersällskap, tack för alla som var med! De här dagarna efter tävlingarna har varit väldigt lugna för min del eftersom redan imorgon är det dags att åka till Tammerfors. Det är junior-VM som går av stapeln där på måndag.
 |
| Parempaa huonekaveria saa ettiä |
// Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vain lyhyen päivityksen nuorten EM-kisoista, jotka juostiin Slovakiassa viime viikon loppupuolella.
Matkustimme Slovakiaan keskiviikkona, mutta koska lentomme lähti jo aamulla, matkustin Helsinkiin jo tiistai-iltana. Onneksi sain yöpyä kaverini luona myös paluulentomme jälkeen, mistä oli paljon apua. Lensimme Budapestiin, mistä ajoimme vielä 2,5 tuntia Banska Bystricaan. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme vain lyhyellä lenkillä ja lepäsimme.
Torstaina kävimme mallisuunnistuksessa, sekä sprintin että metsämatkojen. Mallisuunnistuksesta oli tosiaankin hyötyä maastojen ollessa kovin erilaisia kuin mihin olen Suomessa tottunut. Jalat tuntuivat hyviltä ja sain edes jonkinlaisen käsityksen suunnistamisesta tällaisissa maastoissa.
Ensimmäisenä kilpailupäivänä, perjantaina, juostiin sprintti. Olin rauhallinen ennen kisaa, vaikka bussit eivät meinanneetkaan löytää perille... Kisan aikana minulla oli suunnistus hallussa lähes koko ajan. Uskalsin rauhoittaa vaikeissa paikoissa enkä häseltänyt, ainakaan kovin paljoa. Radan suuri haaste oli reitinvalinnat. Ja kyllähän 125 metriä nousua 2,3 kilometrin radalla tuntui. Olin aika tyytyväinen tullessani maaliin, koska tiesin onnistuneeni. Mutta kyllä tulokset silti yllättivät, olin nopein sarjassa W18. EM-kulta avausmatkalta oli tosiaankin hyvä avaus kisoilleni!
Lauantain pitkä matka juostiin hienossa mäkimaastossa. Olin jälleen hyvin rauhallinen ennen kisaa. Lähdin rennoin mielin matkaan, edellispäivän onnistumisella oli varmaan osuutta asiaan. Juoksu tuntui hyvältä tänäkin päivänä, mutta suunnistus ei ollut yhtä hyvää kuin sprintissä. En eksynyt pahasti kertaakaan, mutta pienempiä virheitä tein aika paljon, samoin seilailua rastiväleillä. Ei siis mikään huippujuoksu, mutta ei mikään huonokaan! Pääsääntöisesti minulla suoritus oli hallittua, mutta ei koko ajan. Välillä olin tosi epävarma, mutta onneksi uskalsin hidastaa. Epävarmuuteni takia minusta tuntui välillä kuin olisin vain lenkillä. Kaikkien kilpailijoiden tultua maaliin, olin kyllä yllättynyt. Olin toinen, vain 7 sekuntia voittajaa hitaampana.
Sunnuntaina sain kunnian juosta ankkuriosuuden Suomen joukkueessa W18-sarjassa. Inka aloitti viestimme tosi hyvin, ja niin teki Lottakin. Lotta johti jo melkein minuutilla, mutta harmittavasti teki joitain koukkuja myöhemmin radallaan. Lähdin maastoon neljäntenä, 4 minuuttia yhdessä lähteneen kärkikolmikon takana. Halusin tehdä oman, rauhallisen suunnistuksen. Se ei kuitenkaan onnistunut. Yhteensä yli 6 minuuttia virheitä on auttamatta liikaa. Loppusijoituksemme oli neljäs, mutta koska paljon parempaakin oli tarjolla, niin harmittaahan se. Oli kuitenkin tosi siistiä päästä juoksemaan ankkurina, en minä ihan joka päivä sitä saa tehdä, varsinkaan Suomi-paidassa! Toivottavasti saan otettua opiksi tästä hienosta mahdollisuudesta!
Maanantaina kevyen reenin jälkeen oli aika matkustaa Suomeen. Olimme varmaan kaikki aika väsyneitä päästessämme kotiin. Monia hienoja kokemuksia rikkaampana tulin takaisin. Ja kisoista sijat 1,2 ja 4 olivat kyllä paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Huippureissu huippuseurassa, kiitos kaikille mukana olleille! Päivät reissun jälkeen ovat osaltani kuluneet varsin rauhallisissa merkeissä, koska huomenna onkin jo aika matkustaa Tampereelle. Nuorten MM-kisat alkavat siellä tulevana maanantaina.
Kommentit
Lähetä kommentti