Nuorten maailmanmestaruuskisat kilpailtiin 4-8.2.2018 Velingradissa, Bulgariassa. Kelit lämpötilojen ja auringon paisteen osalta olivat hienot, mutta lumen vähyys teki kisoista todella haastavat. Välillä eteen osui kohtia, jossa ei ollut kymmeneen metriin lunta, joten juoksua suksilla sai harrastaa. Alamäissä tämä oli todella vaarallista, koska vauhtia ei pystynyt hidastamaan urien jäisyyden takia, ja jos suksilla tulee nurmikolle tai puiden juurille niin tietäähän siinä, että naamalleen lentää. Päällimmäiseksi kisoista käteen jäi pettymys.
Matka Bulgariaan alkoi torstaina 1.2 jo kuudelta aamulla lentäen Helsinki-Vantaalta kohti Müncheniä josta jatkettiin Sofiaan. Bussilla Sofiasta Velingradiin kesti pari tuntia, mutta ne olivat pitkiä, koska bussi oli aivan täynnä.
 |
| Kuva: Jari Pylvänäinen |
Toisena ja kolmantena päivänä kävimme hiihtämässä lähellä kilpailualuetta sekä mallisuunnistamassa. Keli oli vaihteleva; kun alhaalla hotellilla ( 600m korkeudessa ) oli 15℃ ja aurinko paistoi, pystyi ylhäällä (1700m korkeudessa ) olla pakkasta muutama aste ja kunnon sumu.
Varsinaiset kisat aloitettiin sunnuntaina sprintillä. Olosuhteet muuttuivat luiston kannalta kisan edetessä huomattavasti ja lähtöpaikka merkitsi paljon. Siitä suoritukseni ei kuitenkaan jäänyt kiinni, vaan en vain saanut suunnistusta sujuvaksi, joten sijoituksesta ei ole mitään mainittavaa. Aapo kuitenkin onnistui mahtavasti ollen toinen nuorten maailmanmestaruuskisoissa!
Maanantaina vuorossa oli keskimatka. Fiilis ennen kisaa oli hyvä ja alussa tein vain muutaman pienen virheen. Radan keskivaiheilla tullessani kantohangelta isolle uralle menetin tasapainon epätasaisessa kohtaa, jossa oli suksen uria. Lensin puolimetriä tai metrin alaspäin hangen reunalta isolle uralle joka oli todella kova ja laskeuduin polvilleni niiden samalla vääntyessä. Vasen polvi otti pahemmin iskun vastaan ja suunnistus meni aivan sekaisin. Lopussa tein sitten aivan käsittämättömän helppoja virheitä ja maalissa polveen sattui paljon. Illalla kun katsoin väliaikoja kisasta niin harmitusta lisäsi vielä se, että olin ollut ennen kaatumista väliajoissa seitsemäntenä ja polvea särki paljon.
 |
| Kuva kisapaikalta kertoo hyvin lumitilanteesta joissain kohtaa |
 |
| Lumesta ei ollut tietoakaan hotellin lähellä |
Tiistain välipäivän jälkeen kilpailtiin pitkä matka. Suunnistus sujui ihan hyvin muutamaa pientä virhettä lukuunottamatta, mutta hiihto ei. Polvea särki ja normaali luistelutyylillä hiihtäminen sattui, joten minulle hiihtäminen isoillakin urilla oli suurimmaksi osaksi tasatyöntöä. Mutta eihän tasatyönnöllä pärjää mitenkään kun muut ovat kunnossa ja pystyvät hiihtämään kunnolla. Niin se vain on MM-kisoissa. Pitkän matkan kolmastoista sija oli kuitenkin minulle kisojen paras sijoitus henkilökohtaisissa starteissa. Illalla mietin taas maajoukkuelääkärin kanssa mitä tehdä viestiä ajatellen ja päädyimme ratkaisuun että polvi teipataan tiukasti ja otan särkylääkkeitä ennen lähtöä kuten pitkälle matkalle.
Viestissä hiihdin suomen toisessa joukkueessa viimeisen eli kolmannen osuuden. Suunnistuksellisia virheitä tuli tehtyä joitakin, mutta taas suurin haitta oli polvesta ja hiihto meni tasatyönnöksi. Joukkueemme selvisi kuitenkin maaliin ja nostin omalla osuudellani vielä kaksi sijoitusta. Illalla oli vielä kisojen päätösjuhla eli banketti. Pystyin onneksi pitämään jotenkin hauskaa vaikka polveani särki kokoajan. Samana yönä kahdelta suomen joukkue lähti bussilla kohti Sofian lentokenttää, joten yöunet jäivät aika lyhyiksi. Suomeen saavuimme puolenpäivän aikoihin perjantaina.
Viikonloppu ja alkuviikko ovat menneet lepäillessä, äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskirjoituksissa, kokeiden kirjoituksessa ja polven tilan arvioinnissa. Toivon että polvelle ei ole käynyt mitään pahempaa, mutta loppuviikosta saan tietää lisää asiasta, joten peukut pystyyn!
 |
| Kuva: Jari Pylvänäinen |
Kommentit
Lähetä kommentti